Saven mysteeri
Oululainen Silja Mustaparta tekee
keramiikkaveistoksia, joiden aiheet löytyvät Suomen luonnosta. Keramiikkapajan karhut, ketut ja muut villieläimet saavat
erikoisen värityksensä rakupoltossa.
Riitta Taulavuori teksti // Jukka-Pekka Moilanen kuvat
– Olen menossa Kädentaitajien lahjapajaan Oulun keskustaan, ja sinne on turha viedä eioota. Myös jälleenmyyjille menee näitä joulun alla enemmän.
Eläinnaamiot ovat keramiikkaveistoksiksi yllättävän keveitä.
– Ne ovat verkkokeramiikkaa, Mustaparta paljastaa ja kertoo tehneensä naamioiden rungon rautakaupan seulaverkosta.
– Muotoilen verkon eläimen pääksi, minkä jälkeen levitän päälle ohuen kerroksen paperisavea. Sitten raakapoltan naamiot sähköuunissa ja tämän jälkeen vetelen niiden päälle kuparilasitteen. Lopuksi savustan ne pihalla rakutekniikalla.
Japanista lähtöisin oleva rakutekniikka tuo naamioihin Mustaparran mielestä aivan omanlaistaan mystiikkaa ja yllätyksellisyyttä. Naamiot saavat pintaansa värejä ja sävyjä, joista tekijällä on voinut olla edeltäkäsin ehkä vain aavistus, jos sitäkään.
– Jokaisesta työstä tulee erilainen. Joskus tulee toinen toistaan ihanampia, joskus toinen toistaan kamalampia. Täydellistä hallinnan tunnetta ei tästä itsellä ole, mutta aina voi pyrkiä parempaan, keraamikko kuvailee.
Tekniikka sopii Mustaparran mielestä erittäin hyvin eläinaiheisiin töihin, jotka ovat hänelle itselleen mieluisimpia.
– Eläinhahmoista erityisesti karhu ja kettu ovat peräisin kansansaduista, joilla ruokin itseäni lapsena. Asiakkaitten toiveista olen alkanut tehdä muitakin eläimiä. Mutta teen nimenomaan villieläimiä, en esimerkiksi kissoja tai koiria.
Vaikka eläinnaamiot ovat Mustaparran päätuote, loihtii hän savesta toki muutakin.
– Aivan ensimmäisiä tuotteitani ovat olleet valutekniikalla tehtävät keramiikka-astiat eli kupit, kulhot ja lautaset. Teen niitä edelleenkin, vaihtelun vuoksi.
Rakushakkinappuloita syntyy myös. Kyselyitä on alkanut tulla vähintään viikoittain sen jälkeen, kun ne olivat saaneet huomiota eräissä ulkomaisissa nettilehdissä.
Shakinpeluun Mustaparta itse on oppinut isältään jo pikkutyttönä.
– Shakki oli pitkään tauolla, kun en tahtonut löytää pelille puuosien tekijää. Puuseppäkouluun mennyt poikani tekee nyt säilytyskoteloa, ja eräs vaasalainen puuseppä pelilautaa.
Rakushakin Mustaparta kertoo saaneen alkunsa sota-ahdistuksesta.
– Se sai minut muovaamaan savesta kumaran sotilashahmon, joka ajetaan kuolemaan, ja sen ympärille syntyivät myös muut hahmot.
Suomussalmelaissyntyisellä Silja Mustaparralla on ollut käsissään joko savea tai muovailuvahaa lapsuudesta lähtien.
Ennen vuonna 2004 perustamaansa keramiikkapajaa Silmu-Keramiikkaa Mustaparta ehti tosin työskennellä puutarhurina ja opiskella yliopistossa matematiikkaa. Ajatus käsien saamisesta taas saveen alkoi itää perheellistymisen ja puutarhurin työn kausiluonteisuuden myötä.
– Keikun jossain käsityön ja taiteen rajalla. Pääosaltaan työni eivät ole ehkä järkeviä ja fiksuja asioita, kuten käsitöiden usein ajatellaan olevan, vaan enemmänkin ihmisten tunteisiin vetoavia juttuja, Mustaparta miettii ja tuumaa, ettei taida olla yrittäjänäkään niin energinen, ponteva ja kekseliäs kuin hyvän yrittäjäpersoonan kuuluisi nykymaailmassa olla.
– Mutta tämä on kuitenkin juuri sitä, mitä haluan tehdä. Parasta on itse tekeminen ja se, kun saa palautetta, että tekemäni esine on tärkeä jollekin ihmiselle. Kädentaitajien lahjapaja on avoinna 7.–22. joulukuuta osoitteessa
Isokatu 30.
Fakta
Valmistunut puutarhuriksi Kempeleen puutarhaoppilaitoksesta. Opiskellut matematiikkaa Oulun yliopistossa, suorittanut keramiikkakursseja ja taideopintoja avoimessa yliopistossa ja Kankaanpään opistossa.
Perustanut Silmu-Keramiikan vuonna 2004, tekee käsityönä rakuveistoksia sekä käyttökeramiikkaa.
Perheessä mies ja kolme poikaa.
Harrastaa puutarhanhoitoa, sienestystä, kahvakuulaa, erilaisia jumppia sekä lukemista.
Silja Mustaparta levittää verkon päälle savea ja muotoilee naamiolle viivoittimen avulla kuonon. Saksiakin tarvitaan, jotta korvista saadaan sopivan malliset. Ennen lasitteen levittämistä ja rakupolttoa naamio raakapoltetaan.
Artikkelin lähde Kaleva 07.12.2016.