– Kaikista vaikeinta on näyttää, että olet typerä ja epävarma. Kaikki minun taiteeni on siinä, että löydän sitä rohkeutta.
Eeva Kauppinen ,TEKSTI
TEIJA SOINI, KUVATPerformanssi- ja kuvataiteilija Olga Prokhorova (s. 1981) esiintyy perjantaina kuusi tuntia Multa Katriinan hahmossa samannimisessä performanssissa. Tai sitten teoksen nimi viittaa multaan, jota hän yrittää juoda kahvikupista.
Performanssitaiteessa ajatteluprosessi ennen nyt-hetkeä kuljettaa tekijän jatkuvasti uusiin suuntiin. Se mitä tässä jutussa kerrotaan, saattaa olla jo perjantaina rapaa.
Multa Katriina lähti liikkeelle mullasta. Se johti ajatukset ruokaan, ruuanlaittoon, ruoka-aineisiin, nälkään ja ihmisen elinkaareen.
– Monet miettivät tänä päivänä kovasti, mitä syövät. Pitää tutkia ruokapakkausten sisältömerkinnät, mitä raaka-aineita ja lisäaineita on käytetty, Prokhorova toteaa.
Hän avaa läppärinsä ja alkaa lukea ääneen ideasanastoa:
– Ruokablogit. Kasvissyönti. Luomumerkki. Roskaruoka. Transrasvat. Pikkunälkä. Lohturuoka. Gluteeniton. Laihdutus. Lihominen. Hyvinvointi. Napostelu. Eineksiä. Arkiruoka. Makeutusaineet. Sokeripommi. Energiapatukka. Biosokeri. Superfood. Voimaruoka...
– Tulee jopa sota, oletko kasvissyöjä vai syötkö lihaa, Prokhorova kärjistää.
– Performanssissani luon tilan, missä tätä sotaa ei ole. Siellä on rauha, koska me tullaan mullasta ja mennään multiin. Syömme jotain, mitä tuli mullasta. Työskentelen näyteikkunassa eri keittiövälineiden kanssa. Laitan ruokaa mullasta, keitän ja askaroin, mutta en voi tulla kylläiseksi lopputuloksesta.
Performanssi taidemuotona syntyi 1960-luvulla. Ennen tällaisista improvisatorisista ja reaktiivisista teoksista käytettiin nimeä happening.
– Performanssi eroaa teatterista niin, ettemme näytä tunteita, mutta aiheutamme niitä, Olga Prokhorova sanoo.
Suomessa vuodesta 2012 vakituisesti asunut Prokhorova opiskeli performanssitaiteilijaksi Sverigefinska folkhögskolanissa Haaparannassa 2007–2009. Siellä hän tapasi myös puolisonsa.
– Koko elämäni läpi ihmiset sanoivat, millainen olen tai millainen en ole. Performanssissa haluan tehdä jotain omaa, Prokhorova korostaa.
– Lapsena en voinut harrastaa mitään. Olin läski, en voinut tanssia. Ja kun minut laitettiin maalaamaan, varastin kuvataideopettajan kuvan ja vein sen omanani kotiin. En koskaan palannut sinne, Prokhorova nauraa.
– Jatkan etsimistä. Kaikista vaikeinta on näyttää, että olet typerä ja epävarma. Kaikki minun taiteeni on siinä, että löydän sitä rohkeutta.
Olga Prokhorova on idearikas, nopeaälyinen ja luova ihminen. Kuukausi sitten hän osallistui Oslon performanssifestivaalille. Läppäriltään hän näyttää kuvia, kuinka matkusti Norjaan selässään pikkuinen reppu ja käsissään kaksi valkokylkistä koivupölkkyä, joihin oli kiinnitetty rivat niin kuin matkalaukkuihin.
Oulun lentokentältä ”koivusalkut” siirtyivät ruumaan tägättyinä matkalaukkutarroilla. Virkailijoiden ilmeet valokuvissa ovat paljonpuhuvia.
– Itse performanssi Oslossa meni hyvin. Yleisö oli vaikuttunutta, taiteilija kertoo.
– Kun näin toisten performanssitaiteilijoiden töitä ja puhuin heidän kanssaan, kuinka he kiertävät maailmalla tekemässä juttuja, minulle syttyi inspiraatio. Seuraavaksi aion hakea koulutusta Helsingistä tai Outokummusta.
Mielessä ovat Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Life Art and Performance Studies ja Pohjois-Karjalan ammattiopiston tanssin koulutus Outokummussa.
Olga Prokhorova on kotoisin Udmurtiasta. Hän esittelee ”aika kuuluisan” kotimaansa luettelemalla tunnettuja udmurtialaisia.
– Suomalaiset tietävät Udmurtian, koska se kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen. Udmurtiasta tulivat
– Neuvostoliiton aikana oma kulttuuri oli kielletty ja vallitsi väkivaltainen meininki. Oli jopa hävettävää puhua udmurttia ja paljastaa olevansa udmurtialainen, Prokhorova kuvaa.
– Nyt on Udmurtian kielen ja kulttuurin renessanssi. Nuoret ihmiset, jotka eivät muista Neuvostoliiton aikaa, elvyttävät sitä eri tavoilla.
Multa Katriina nähdään Rotuaarilla Nahka-Albertin viereisen liiketilan näyteikkunassa perjantaina 16.12. kello 11–17.
kuvataiteilija
sekä totuttujen käyttäytymistapojen kyseenalaistaminen. Huumori on isossa roolissa.
Artikkelin lähde Kaleva 15.12.2016.