Oulu kukoisti 1800-luvulla

Venäläinen upseeri Faddei Bulgarin yllättyi ja ihastui oululaiseen elämänmenoon.

Tarinoita menneisyydestä

Oulu voi hyvin 1800-luvulla, jolloin myös Suomen valtiolliset piirteet juurtuivat maahan. Historiantutkimuksen käsitys näkyy aikalaiskuvauksissa, esimerkiksi venäläisen lehtimiehen ja kirjailijan Faddei Bulgarin (1789–1869) teksteissä. Bulgarin kirjoitti asuinajastaan Oulussa talvella 1808–1809, jolloin hän oli 19-vuotias Venäjän armeijan ratsuväenupseeri.

Venäläiset joukot marssivat Ouluun Suomen sodan lopulla 30. marraskuuta 1808 kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Bulgarin määrittelee Oulun ”asutun maailman viimeistä edelliseksi kaupungiksi”. Viimeisin on Tornio, jonka jälkeen alkaa lappalaisten erämaat Jäämerelle asti. Sen jälkeen on jääkarhujen valtakunta.

Kirjailija Robert Brantberg kuvaa juuri ilmestyneessä Von Döbeln -kirjassaan (Readme 2016), miten Suomen armeijan kenraalimajuri Johan August Sandels johti Oulun tyhjennystä ja luovutusta venäläisille.

Oulu sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla, valtaväylien risteyksessä. Keväällä 1808 kaupunkiin oli perustettu suursairaala neljäänkymmeneen taloon. Ja kun venäläiset tulivat Ouluun, niissä makasi 1 200 haavoittunutta.

Sodan kauheuksista huolimatta tai juuri siksi Oulussa elettiin mukiinmenevää elämää. Oululaiset tutustuivat venäläisiin. Faddei Bulgarin kirjoittaa: ”Meitä kutsuttiin illanviettoihin, joissa aika kului sangen miellyttävästi, sillä Oulun naiset ovat kuuluja kauneudestaan ja sivistyneisyydestään – onhan paraskin seura ilman naisia pelkkä kasarmi!”

Bulgarin viehättyy pieneen ja” melko siistiin” kaupunkiin, jossa on hyvännäköisiä puutaloja, ja jossa rakennetaan hyviä kauppalaivoja. ”Oulu toimittaa koko Pohjois-Suomeen ja siihen aikaa myös Pohjois-Ruotsiin ulkomaisia tehdas- ja käsiteollisuustuotteita ja siirtomaatavaroita, ja siellä oli niitä suuret varastot talvea varten, jolloin kaikkialla on tapana pitää markkinoita”, Bulgarin kertoo.

Puolalaissyntyinen, Minskin kuvernementista kotoisin ollut Faddei Bulgarin oli käynyt Pietarin kadettikoulun. Oulussa nuorukainen äimistelee, miten siellä on jopa kirjakauppa sekä lukukirjasto, johon tilataan ranskalaisia, saksalaisia ja englantilaisia sanomalehtiä.

”Sanalla sanoen, Eurooppa heijastuu kirkkaana Ouluun. Asukkaat olivat ärtyneitä Ruotsin kuninkaalle, ja lukuun ottamatta joitakin pinttyneitä isänmaanystäviä, jotka olivat lähteneet kaupungista, kaikki olivat vastaan panematta vannoneet keisari Aleksanterille uskollisuudenvalan.”

Bulgarin tapasi Oulun vuokraisäntänsä, silloisen postimestarin, parinkymmenen vuoden jälkeen 1840 Helsingin merikylpylässä. Miehet syleilivät.

– Olinko oikeassa kun silloin kodissanne sanoin, että teillä ei Venäjään liittymisen jälkeen tule olemaan sen huonommat oltavat kuin Ruotsin hallinnon alaisinakaan?, Bulgarin kysyi.

– Ennustuksenne on toteutunut, olemme täysin onnellisia.

Bulgarinin mielestä Suomessa oli yksi ainoa kylä, joka oli rakennettu kuin kylät Venäjällä sekä muualla Euroopassa. ”Se on Raahen ja Oulun välillä sijaitseva Liminka; siinä on muutamia kymmeniä taloja, jotka ovat rakennettu vieri viereen Pohjanlahteen laskevan joen rannalle.”

Hän kuvasi Suomea villiksi ja alakuloiseksi. Bulgarin katsoi suomalaisten polveutuvan mongoliheimoista, minkä ”kallojenkin samankaltaisuus osoittaa”. Vain Unkarissa suomalaiset saivat valtion aikaiseksi ja sielläkin ”germaanien johdolla ja slaavilaisten avulla”.

”Suomalaiset ovat juroja ja epäseurallisia, he rakastavat yksinäisyyttä ja asuvat muista erillään oman perheensä parissa, eivätkä he koskaan rakenna kaupunkeja tai isoja kyliä.”

Erkki Hujanen

Fakta

Kuvaus viimeistä edellisestä kaupungista

Faddei Bulgarin (1789–1869), lehtimies ja kirjailija. Osallistui 19-vuotiaana Venäjän armeijan ratsuväenupseerina Suomen sotaan.

Suomea Bulgarin kuvasi useasti teoksissaan. Sotareissu 1808–1809 Savosta Keski-Suomeen ja Pohjanmaan kautta Ouluun sekä Tornioon on hänen kirjassaan Sotilaan sydän, Suomen sodasta Engelin Helsinkiin (toimittanut ja suomentanut Marja Itkonen-Kaila, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1996).

Jacob Boströmin litografiatyö Oulusta 1840. Se on alun perin julkaistu Zacharias Topeliuksen Suomea sekä sen kansaa ja historiaa käsittelevässä
Finland framställdt i teckningar -kirjassa (1845).

Artikkelin lähde Kaleva 18.12.2016.