Kappelin viimeinen joulu
Kaukovainion kappeli on palvellut neljä vuosikymmentä. Talo hiljenee jouluaaton hartauden jälkeen.
Kaukovainion kappeli on palvellut seurakunnallisen toimintojen paikkana ja tärkeänä yhteisöllisyyden rakentajana. Sunnuntaina 18. joulukuuta viettiin kappelin jäähyväis- ja kiitosjuhlaa. Lopullisesti kappeli hiljenee jouluaattona pidettävään jouluhartauteen.
Kaukovainion kappelin rakentaminen liittyi aikaan, jolloin Suomessa laajemmin kiinnostuttiin kaupunginosien ja lähiöiden kehittämisestä. Kaukovainio oli tuolloin Oulun suurin kaupunginosa. Seurakunnat olivat tässä työssä keskeisesti mukana. Nukkumakaupungeista pyrittiin luomaan entistä enemmän virkeitä asumisyhteisöjä. Lähiötyön tavoitteena oli yhteisöllisyyden, viihtyvyyden, yhteyksien ja palveluiden kehittäminen alueen asukkaiden parhaaksi.
Kappeli on tarjonnut toimintaa kaikenikäisille alueen asukkaille sekä tiloja monille alueen yhdistyksille, kuoroille, perhejuhlille ja taloyhtiöiden kokouksille. Viimeisen vuoden aikana siellä on järjestetty kirkollisten toimitusten lisäksi ruoanjakelua alueen asukkaille, eläkeläistenkerhoa, kokkikerhoja lapsille, perhekerhoja, rippikouluja, raamattu- ja lähetyspiirejä sekä yhteisöllisiä aamupalahetkiä.
Kappeli toimi myös Kaukovainion koulun siirtotilana Hiirihaukkatalon rakentamisen aikana ja on tarjonnut harjoittelupaikan ammattikorkeakoulun musiikinopiskelijoille.
Säännöllisiä kirkossakävijöitä on riittänyt. Intiimiin kirkkosaliin on niin tutun kuin vieraan ollut helppo tulla.
– Olen perheineni käynyt hiljentymässä kappelin jumalanpalveluksissa 1970-luvulta saakka. Katseeni löytää tottuneesti minulle paikan puisesta alttaritaulusta, Kristuksen viereltä, kertoo Anne Vilhunen.
Lähetyspiiri on kappelin toimintaryhmistä vanhin. Varoja lähetykselle on kerätty perinteisillä seppeletalkoilla ja perinteisillä joulumyyjäisillä.
– Haudoille ja kotien oviin pantavia havuseppeleitä alettiin valmistaa 1970-luvulla lähettipariskunta Irja ja Arvo Eirolan johdolla. Tuotto toimitettiin Suomen Lähetysseuran kautta kehitysmaihin evankeliumin levittämiseen ja hädässä olevien auttamiseen, muistelee Kaukovainion koulun opettajana työskennellyt Alli Alapiessä.
Karjasillan seurakunta tarjoaa kaukovainiolaisille Karjasillan pääkirkon palvelujen lisäksi uutta. Kappalainen Kimmo Kieksi tutkii ”messubussin” järjestämistä kuljettamaan väkeä Karjasillan kirkolle sunnuntaimessuun ja Merikotkantien palvelukodissa alkaa monen polven perhekerho.
– Alueella asuu paljon perheitä, joilla isovanhemmat asuvat kaukana ja toisaalta paljon yksinäisiä vanhuksia. Haluaisimme toiminnallamme tuoda näitä ihmisiä yhteen. Monet kerhot ja piirit ovat jo löytäneet paikkansa alueella. Kappelista luopuminen on haikeaa, mutta samalla se haastaa meitä löytämään uusia tapoja kohdata alueen ihmisiä, sanoo Kimmo Kieksi.
Fakta
Kappeli kärsi tulipalosta 1990-
luvun lopulla. Kattoremontin yhteydessä syttynyt palo ja sammutustyö vaurioittivat kappelia.
Kappeli vihittiin uudelleen
käyttöön vuonna 2001.
Sisäilmaongelmista johtuen
kappeli poistetaan käytöstä
1. tammikuuta alkaen ja puretaan myöhemmin.
Sunnuntaina 18.12. vietettiin kappelin jäähyväis- ja kiitosjuhlaa ja se oli avoin vierailijoille kello 12-18.
Kappelissa järjestettävä viimeinen tapahtuma on jouluaaton hartaus 24. joulukuuta.
Kaukovainion kappelilla vietettiin viimeiset lähetyksen joulumyyjäiset lauantaina 10. joulukuuta ennenkolmatta adventtisunnuntaita. Seppeletalkoot ja seppelemyyjäiset pyhäinpäivän aikoihin alkoivat Irja ja Arvo Eirolan opastuksella. Perinnettä on jatkettu katkeamattoman tähän päivään saakka. Oikealla kappelin pitkäaikainen suntio Maisa Laukka. Lastenohjaaja Marjaana Lassi leikitti pyhäkoululaisia. Kaukovainion kappelilla päiväkerhoihin ja pyhäkouluihin
on osallistunut vuosikymmenten aikoina useita satoja lapsia. Perhekerho jatkaa toimintaansa Kaukovainion alueella. Uudenlainen monen polven perhekerho kokoaa niin
lapset vanhempineen kuin senioreitakin yhteen. Tässä kuvassa perhekerhon pikkujoulu 1990-luvulla.
Artikkelin lähde Kaleva 19.12.2016.