Seuratyön satoa niitetty sata vuotta

Limingan Niittomiehistä on tullut vuosien varrella esimerkki kaikille yleisseuroille. Arvomaailman ytimestä löytyvät yhteisöllisyys, tasa-arvo ja talkoohenki.

Kysymys on seuran puheenjohtajalle Jukka Teerikankaalle tuttu. Mistä Limingan Niittomiehet sai nimensä?

Kas näin:

”Limingan niityn laitamailla asuvia urheilijoita kutsuttiin yhteiseen neuvottelukokoukseen Limingan kansanopistolle 6.11.1915 perustamaan sellaista seuraa joka käsittää koko tämän aukean laidassa olevia kyläkuntia. (– –) Kaikki perustajajäsenet olivat viikatetta heiluttaneita ja hangon vartta puristaneita riuskoja miehiä.”

LNM:n vuosien 1915–1925 toimintakertomukseen kirjattu kuvaus seuran synnystä särähtää korvaan, sillä nykyhetkessä Niittomiehissä hihat heiluvat naisilla ja miehillä, tytöillä ja pojilla.

Sadassa vuodessa Niittomiehistä on kasvanut arvostettu yleisseura, joka on yksi alueensa tärkeimmistä ja näkyvimmistä yhteisöistä.

Limingassa asuu 9 900 henkeä.

– Meillä on LNM:ssä 1 400 jäsentä eli noin 15 prosenttia kunnan asukkaista on seuran toiminnassa mukana, Jukka Teerikangas laskee.

– Pidän itse rekisteriä ajan tasalla ja voin vakuuttaa, että meillä ei ole luvussa mukana haamujäseniä.

Niittomiehissä on ymmärretty ajan henki. LNM ei ole pelkkä urheiluseura, vaan yhteisö, jonka arvomaailma rakentuu muiden elementtien kuin mestaruuksien, mitalien tai voittojen varaan.

– Seuran toiminnan ytimessä on tasa-arvo – se, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus harrastaa liikuntaa, painottaa Olli Tornberg, joka on LNM-palloilun lippulaivan, 1. divisioonaa pelaavan salibandyjoukkueen kapteeni ja seuran yleisurheilujaoston ex-puheenjohtaja.

Niittomiehissä lapset ja nuoret oppivat jo varhaisessa vaiheessa ottamaan vastuuta seuransa arjen askareista ja myös toisistaan.

Seurassa ei ole – ainakaan vielä – palkattuja työntekijöitä. Toiminta pyörii talkoo- ja vapaaehtoisvoimin.

– Kun itse aloitin salibandyn, joukkuetta valmensivat vanhemmat, joilla ei varmasti ollut ymmärrystä lajista. Ikävuosien karttuessa entiset junioripelaajat ovat ottaneet vastuuta seuran joukkueiden valmennuksesta. Se on hieno piirre, takavuosina OLS:ssa liigaa pelannut Tornberg painottaa.

Seuran yleisurheilujaosto kerää aktiivisuudellaan kiitosta ympäri Suomen.

Uudenvuodenjuoksu on vakiinnuttanut paikkansa vuoden viimeisen illan tunnelmanluojana.

Viime kesänä Rantalakeus-juoksun lähtöviivalle ilmestyi kestävyysurheilun kenialainen supertähti. Maratonin kaksinkertainen maailmanmestari ja Lontoon olympialaisten hopeamitalisti Abel Kirui kipaisi ensin kympin näytöshengessä aikaan 28.45,6 ja jakoi sen jälkeen nipun nimikirjoituksia ihailijoilleen.

– Tällainen on mahdollista, kun löytyy innokkaita ja asialleen omistautuneita tekijöitä, Teerikangas kiittelee muun muassa kahta yleisurheilujaoston voimahahmoa, Jorma Jokelaa ja Patrik Mattssonia.

Seuran historian kenties kovin urheilija on keihäänheittäjä Vilho Rinne, joka edusti Suomea vuoden 1928 olympialaisissa Amsterdamissa.

Rinne oli 15:s, mutta tulevina vuosina olympia-areenoilta voi olla luvassa jotain parempaa.

LNM:n yleisurheilukoulun kasvatti ja seuran keihäsperinteitä jatkava Toni Keränen on rikkonut ikäluokkansa ennätyksiä.

Viime kesänä Keränen lennätti 700-grammaisen keihäänsä 17-vuotiaiden SE-lukemiin 83,29.

Kotoinen Limingan yleisurheilukenttä on nykyisellään jo liian lyhyt heittäjälupauksen kaarille.

– No, se on Niittomiehille positiivinen ongelma, heittäjän valmentaja-isä Timo Keränen nauraa.