erformanssi

Runosta kasvaa

urleski

Oululaisrunoilija Heli Slunga vetäisi mieluusti kirjailija-
haastattelutkin performanssina.

Toisinaan hän tekee runoistaan tehokkaammat lavaversiot.

Anna Kilponen teksti

Uudet säkeet
runoudessa

Kun on vetänyt lavalla aerobicia burkassa ja pitsibodyssa, tullut ruoskituksi ja jopa suuttunut yleisölle, on vaikea kuvitella, että runoilija Heli Slunga on joskus jännittänyt esiintymisiään. Ennen hän survoi itsensä korsettiin ja liimasi ylimääräiset ripset, mutta vapisi sisäisesti.

Lavalla hänestä kuoriutuu huomionhakuinen ja muiden yläpuolella oleva diiva.

– Olen saanut lisää varmuutta esiintymiseeni. Nykyään vetäisen ylleni esiliinan, jossa lukee Queen of Fuck’n Everything ja olen tosi bitch. Mitä poliittisesti epäkorrektimpi olen, sitä enemmän yleisö on riemuissaan.

Esiintymisviettiään Slunga on päässyt toteuttamaan Kaaoskoneisto-runoperformanssiryhmänsä kanssa vuodesta 2013 lähtien. Ryhmän esitykset ovat rohkean burleskeja performansseja, joihin yhdistyvät runo ja musiikki.

– On kivaa, kun ei tarvitse olla rocktähti päästäkseen keikkakiertueille. En ole lahjakas laulamisessa enkä osaa juuri näytellä. Sen sijaan pystyn olemaan ilkeä ja hauska, ja se näyttää toimivan lavalla. Soitan myös samaanirumpua. Se on armollinen soitin epämusikaaliselle ihmiselle, Slunga toteaa.

Aina silloin tällöin Kaaoskoneisto tempaisee jonkin ajankohtaisen asian puolesta. Kun Oulussa kohistiin keväällä 2014 Riisuttuna-alastontanssiesityksestä, teki ryhmä asiasta oman kannanottonsa videoteoksessa, jossa he tanssivat ilkosillaan kaupungintalon portailla.

– Poliisi ei tullut pidättämään meitä viuhahtamisesta.

Parodiaa on tehty myös Oulu-esittelyvideosta.

– Teemme näitä huviksemme, jos joku ajankohtainen aihe synnyttää pilailuhalut ja kalenterissa on tilaa. Parodiointi, pönötyksen rikkominen ja muu riekkuminen Kaaoskoneiston kanssa on tosi vapauttavaa.

Kimmoke ensimmäisen proosateoksen kirjoittamiseen syntyi performansseja tehdessä. Maaliskuussa Slungalta ja Kaaoskoneiston toiselta, Jaana Seppäseltä, ilmestyy Lapin Lolita -romaani WSOY:n kustantamana.

– Aiomme käyttää Kaaoskoneistossa syntynyttä esiintymistaitoa hyväksi myös romaanin esittelytilaisuuksissa. Miksei lavarunouden ohella voisi tehdä myös hyvää lavaproosaa? Ja miksi kirjailijahaastatteluitakin ei voisi vetää performanssina? hän kysyy ja vastaa arvoituksellisesti, että asiaa on tarkoitus tutkia romaanin myötä.

Toki paksunahkaisempaakin esiintyjää joskus hävettää, mutta se ei haittaa, jollei häpeä estä toimimasta.

– Kaikkihan täällä kasvatetaan kursailemaan ja pienentämään itseään. Minulla tulee siitä semmoinen olo, että minua ette perkele hiljennä. Näin on ollut pienestä asti. Kai se on sielussa. Ihan viheliäisyyttäni aina möngin esiin loukostani ja jatkan olemistani tämän auringon alla.

Keikoilla on sattunut joskus myös noloja asioita.

– Sekin piti konkreettisesti kokea, että samaanirummutus ja transsiin lankeaminen eivät vain toimi auditorio-olosuhteissa loisteputkien alla.

Esiintymiskokemuksen hankkiminen on Slungasta tärkeää runoilijalle. Runoklubit ovat matalan kynnyksen paikkoja, jotka tarjoavat areenan myös pöytälaatikkorunoilijoille. Parhaassa tapauksessa ne madaltavat yleisönkin kynnystä tarttua runokirjaan.

– Saan yleensä uusia lukijoita aina, jos esiinnyn. Saatan kirjoittaa runoistani lavaversion, jossa kiinnitän enemmän huomiota rytmiin ja helppotajuisuuteen.

Runoklubien myötä on tultu kauas perinteisistä lausuntailloista, joissa pääasiassa naiset lausuvat ääni väristen runoja. Kun runoillat siirtyivät kapakkaan, niistä tuli samalla varsin miehisiä areenoita.

Miksi näin on, ja missä ovat naiset?

– Jos nainen änkee itsensä esille ja näkyviin, niin heti ollaan arvostelemassa tissejä ja naamaa. Lopettakaa se! Nainen vaietkoon seurakunnassa -asenne näkyi hyvin paljaana myös Finlandia-palkintopuheesta nousseesta kohusta. Naiset haluttaisiin pitää vain jumppaamassa ja ottamassa belfieitä tai sedille tulee turvaton olo.

Juttu on Uudet säkeet -runosarjan toinen osa. Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin 21.11.

fakta