Artikkelin lähde Kaleva
– Ei tunnu missään. En ajattele, minkä ikäinen olen. Elämänarvot ovat pysyneet aika samanlaisina. Mieluummin kuolen köyhänä ja elän rikkaasti.
Laukkanen on oululaisille tuttu, onhan hän pitänyt kauppahallissa lahjatavaraliike Vassuskaa jo vuodesta 1981.
Viimeiset kymmenen vuotta aviomies Heimo on työskennellyt kauppahallissa, ja vanhin tytär Riikka on ehtinyt olla myyntipöydän takana kohta 25 vuotta.
Maire Laukkanen on keskittynyt enemmän käsitöiden tekoon kotona Ala-Temmeksellä.
– Olen ollut 34 vuotta yrittäjänä, mutta ei tästä vielä jouda eläkkeelle. Olen työsuoritteinen ihminen ja tykkään hirveästi ihmisistä.
Kipinän käsitöihin Laukkanen sai parikymppisenä. Oulussa Asemakadulla oli Punainen Rukki -niminen käsityöliike, jonka yrittäjärouva ompeli ja kutoi villavaatteita.
– Ei niihin ollut varaa, mutta tyttöystävän kanssa kävimme siellä haistelemassa ilmapiiriä ja juttelemassa. Toivoin sitä maailmaa itselleni. Värit lumosivat, ja se tuoksu!
Vuonna 1981 aikaisemmin palkkatyössä ollut Laukkanen ilmoitti miehelleen, että nyt alan yrittäjäksi. Aviomies siihen, että ”millä me eletään?”.
Kysymys oli aiheellinen, sillä Heimo Laukkanen opiskeli, lapsia oli kolme ja omakotitalosta oli valmiina vasta kivijalka.
Mutta niin vaan Laukkanen pisti yrityksen pystyyn ystävänsä Ulla Uimosen kanssa. Aluksi he kaupittelivat kauppahallissa runoja.
– Teimme paikasta jotenkin basaarimaisen, ja meillä oli aikaa kuunnella ihmisiä.
Ystävätär lähti pian muihin töihin ja Laukkanen mietti, mille alkaisi. Hän oli jo aikaisemmin painanut itselleen mekkoja, ja päätti aloittaa vauvanvaatteilla, niitä aina tarvitaan.
– Minulla oli silloin ja on yhä ajatus, että myyn sellaista, mitä tarvitaan. Ei sellaista, mikä jää pölyttymään hyllyyn.
Yrittäjällä pitää olla vahva usko itseensä, tietää Laukkanen.
– Kun aloitin, minulla oli hirveän vahva unelma. Mutta se ei riitä, unelmia ei voi myydä. Sisua pitää olla aivan älyttömästi.
Laukkanen kiittelee lapsuudenkotoaan Ketunmaasta saamaansa vahvojen naisten mallia. Äiti piti seitsenlapsisen perheen koossa, kutoi, leipoi ja ompeli. Myös tädit ja naapurin emännät tekivät niin naisten kuin miestenkin töitä. Koska oli pakko.
– Nuorille pitää olla mallina ja antaa hyvää esimerkkiä. Lähipiirin myönteinen palaute, pienikin, on tärkeää.
Kauppahallissa Laukkanen on viihtynyt hyvin. Hänestä yli satavuotias rakennus on sielukas paikka eri ikäisine kauppiaineen, ja nyt remontoituna siisti ja hyvä. Kesäisin halli täyttyy ihmisistä.
Oma lisänsä ovat kauppahallissa säännöllisesti turinoimaan kokoontuvat miesporukat.
Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja kilpailu on kovaa.
– Stockmannin tulo vei aikoinaan volyymiä. Ja ennen kauppahalli oli tärkeä paikka näyttäytyä. Sinne tuotiin kaikki presidenttejä myöten. Mauno Koivistoa olen kätellyt ja Tarja Halosenkin nähnyt. Sauli Niinistö ei ole vielä käynyt.
Yksi haave Laukkasella vielä on. Pariskunta on ostanut kesämökikseen maatilan ja nyt sinne on istutettu 10 000 joulukuusentainta.
– Perheet voisivat tulla sinne ostamaan joulukuusen, ja samalla siellä olisi nuotio ja kahvia ja purtavaa. Kuusten pitää vielä vähän kasvaa.
Opiskellut Oulussa naiskoti-teollisuuskoulussa, 50-vuotiaana Piippolan kotiteollisuuskoulussa, ja 60-vuotiaana suoritti Kalajoen ammattiopistossa artesaaniopintoja.
Perusti Oulun kauppahallissa toimivan lahjatavaraliike Vassuskan vuonna 1981.
Ollut Hallikauppiasyhdistyksen, myöhemmin Kauppahalliyhdistyksen puheenjohtajana.
Perhe: aviomies Heimo Laukkanen sekä kolme tytärtä ja viisi lastenlasta.
Harrasti lukemista, mutta siirtynyt nykyään äänikirjoihin, koska ”samalla voi tehdä käsitöitä”.
Sai ensimmäisen Maaseudun taitaja -tunnustuspalkinnon vuonna 1999.
Juhli syntymäpäiviään jo lauantaina 5.12. Hannuksen piilopirtissä.
Maire Laukkanen pakkaa tyynyliinoja myyntiin työpajassaan Ala-Temmeksellä. – Painokuvioisia tyynyliinoja menee, ja toripolliiseja myös. Flanellipaita on varmaan suosituin tuote. Niitä ostetaan joka puolella Suomea.
Artikkelin lähde Kaleva