Hienosäätöä yleisön mukaan

Oululainen stand up -koomikko Matti Patronen ei juuri
puhu alapään juttuja ja kiroile lavoilla.

Patronen sai Kalevan Vuoden julkisuusteko -palkinnon.

Esko Aho

Kummanlaiselle yleisölle stand up -koomikko mieluummin esiintyy: selväpäiselle vai känniselle?

Asia nousee puheeksi, koska seuraavaksi Kalevan Julkisuusteko 2015 -palkinnon tuore voittaja Matti Patronen esiintyy SaiPan liigajoukkueen pikkujoulussa Lappeenrannassa. Oletus illan kosteudesta voi olla ennakkoluuloinen, mutta ei kaukaa haettu.

– Jos näiden kahden väliltä pitää valita, niin ottaisin selväpäisen. Silti kaikkein paras yleisö on vähän nauttinut, vaikka monesti huomaa, etteivät oivallusta vaativat jutut enää kello iltakymmenen jälkeen enää toimi, tai ne vaikuttavat viiveellä, Patronen sanoo.

Suomessa esiintyy paljon rivoa alapään huumoria juuri sen vuoksi, että tietyssä yleisön mielentilassa helpot vitsit toimivat parhaiten.

– Minulla itselläni on siisti tyyli. En normaalielämässäkään hirveästi kiroile. Rakennan setit omalla tavallani, mietin vähän yleisön koostumusta, onko lapsia joukossa. En voi esiintyä humalassa, koska vähänkin nauttineena ajoitukset alkavat pätkimään eikä ajatuksista saa kiinni.

Jokaisen stand up -ihmisen pahin painajainen on se, että kukaan ei yleisön joukossa naura, vaikka mitä yrittäisi – ja saliin laskeutuu hiljaisuus.

– On niitä tullut. Hiljaisuuttakin täytyy oppia sietämään. Alkuaikoina saattoivat pasmat mennä sekaisin, kun varma juttu ei yhtäkkiä toiminut.

Television Naurun tasapaino -kilpailun voitto loka–marraskuun vaihteessa ei ole nostanut Virpiniemen rajavartijan jalkoja irti maasta, vaikka valtion päivätyö vaihtuu parin viikon päästä koomikon epävarmempaan leipään.

– Olisi tietysti kiva olla Suomen hauskin mies, mutta täytyy koko ajan muistaa, että se Naurun tasapaino on vain yksi kilpailu.

Kotimaisiksi esikuvikseen Patronen mainitsee Ismo leikolan lisäksi Sami Hedbergin, Teemu Vesterisen ja André Wickströmin.

Patrosen mielestä kuka tahansa voi oppia stand upia tietylle tasolle saakka. Homma on pitkälle pelkkää kirjoittamista ja puurtamista.

– Parhailla koomikoilla on kuitenkin tietty perusominaisuus, jota ei pysty harjoittelemaan. Itse kirjoitin aikaisemmin pakinatyyppisiä juttuja henkilöstölehtiin ja muihin. Ajattelin silloin kirjoittamisen olevan minun ilmaisutapani. Stand up tuli nelisen vuotta sitten mukaan vähän yllätyksenä.

– Kirjoitan settini etukäteen, vaikka ne lähtevät yleensä esitystilanteissa elämään. Paperille jää vain runko, kun esitys lopulta valmistuu päässäni. Hirveästi en harrasta yleisön kanssa juttelemista.

Oulussa Teatteri Rio on pitänyt stand upia näkyvimmin esillä. Kaupungissa on muitakin naurun paikkoja, kuten Okko nää nauranu? -klubi sekä treenipaikat Remakka ja Hekotus.

– Seitsemän hengen voimin olemme perustaneet Oulun Komediapatterin, johon kuuluu koomikoita aloittelijoista ammattilaisiin. Viemme stand-upia lähipaikkakunnille, harjoittelemme ja järjestämme esiintymistilaisuuksia, Patronen kertoo.

Stand up -boomi on toden teolla iskenyt Suomeen vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana. Matti Patronen ei keksi sille mitään yhtä syytä.

– Ehkä aika vain oli kypsä. Olen kuullut parikymmentä vuotta sitten aloittaneilta kollegoilta, että silloin alasta ei tiedetty juuri mitään.

Fakta