Armoton ja kiehtova meri

Lumijoen kalastusperinne talteen – ja osaksi nykypäivän matkailutarjontaa.

Neena Kuukasjärvi

Lumijoki

Meri rypistelee pienin aalloin, on yhtä aikaa harmaa ja kellertävä. Myrsky on nousemassa, tietää lapsuutensa meren äärellä viettänyt lumijokinen Pirkko Kukkohovi. Varjakan satama ja rantamaisemat ovat tuttuja – meren ääreen täytyy päästä yhä edelleen.

Rakkaudesta mereen ja innostuksesta kotiseutuun on Kukkohovin toimittamana hiljattain syntynyt historiikki ja kokoelmateos paikallisten kalastajien tarinoita.

– Tarinoiden keräämisen aloitti aikanaan lumijokinen kulttuuripersoona Esko Sutela. Aika oli varhaista 80-lukua, jolloin kalastuselinkeino oli Lumijoella, ja varmasti lähialueillakin, voimakkaassa murroksessa. Kalastajien haastatteluita jatkoi Seppo Lainekallio 1990-luvun alussa, Kukkohovi kertoo.

Alunperin tarkoituksena oli tallettaa vanhojen kalastajien muisteloita siitä, millaista elämä ja kalastaminen on takavuosina ollut. Vanhat C-kasetit tarinoineen kuitenkin hautautuivat vuosikymmeniksi arkistoihin.

– Oli viimeistä edellinen hetki pelastaa vanhat nauhat lopulliselta tuhoutumiselta. Onneksi Lumijoen kalastajainseuralla oli intoa lähteä tallennustyöhön. Työ sai rahoitusta Euroopan kalatalousrahastosta (EKTR), ja sain kirjan toimittamisen tehtäväkseni. Viime kesän aikana monen jo edesmenneen kalastajan muistelot koottiin yksiin kansiin.

Pitkään muualla asunut Kukkohovi on hiljattain palannut kotiseudulleen. Hänen siteensä aihepiiriin ovat vankat: perheestä löytyy ammattikalastajia, ja kotipaikkakunnan kalastusperinne on tuttua jo lapsuudesta.

Vanhojen tarinoiden tallentaminen ja vaikkapa vanhojen pyydysten kuvaaminen sekä paikallisen, omaleimaisen sanaston keruu on ollut tärkeää ja mielekästä työtä
– mutta sittenkin vain alkua. Kukkohovi haluaisi nähdä historian ja tarinoiden linkittyvän eläväksi osaksi tätä päivää.

– Ohjelmapalvelutuottajana ja matkaoppaana tiedän, miten arvokas voimavara paikallinen historia ja kulttuuri ovat matkailun kannalta. Lumijoen omaleimainen kalastusperinne voisi olla tästä oiva esimerkki.

Kun aitoja tarinoita on olemassa, niitä ei tarvitse matkailijaa varten sepittää – tarvittaisiin vain eri tahojen yhteistyötä, jotta ideoista ja aihioista syntyisi matkailutuotteita ja palveluita.

– Mahdollisuuksia on, ne pitäisi vain löytää!

Meri on ollut aina Pirkko Kukkohoville läheinen asia, mutta tarinoihin uppoutuessa sen merkitys on kasvanut entisestään.

– Meren tuoksu ja tunnelma ovat tärkeitä. Meri on joka päivä erilainen – arvaamatonkin. Tällaiset näkökulmat toistuivat myös kalastajien tarinoissa.

Suurimman vaikutuksen Kukkohoviin teki kalastajien haastatteluissa toistuva arvonanto ja jopa kaiho, joka mereen liitettiin.

– Meri on armoton, mutta samalla myös kiehtova. Siihen suhtaudutaan kunnioituksella. Vuonna 1938 syntynyt kalastaja Matti Lehmusahde kiteyttää mielestäni ajatuksen kauniisti: ”On se [meri] niin laaja, että siellä kun on rannalla kävelly ja istuskellu, niin sitä on aina oottanu sinne ja kattonu sinne toiselle rannalle, että niin niitä on toiveita aina sinne laittanu sinne merreen. Että semmosta se on ollu”.

Lumijoen kalastajien tarinoita -kirjan julkistamistilaisuus tänään lauantaina kello 12 Lumijoen kirjastossa.

Fakta