Artikkelin lähde Kaleva
Oulun taiteilijaseura 63 ry vietti viime vuonna 50-vuotisjuhliaan. Jäsenmäärä lähenee kahta sataa. Nyt on vuorossa uusien jäsenten teosten esittely.
Moni näistä yhdestätoista, plus/miinus kolmekymppisestä taiteilijasta onkin jo tuttu. Onhan näyttelyihin osallistuminen yksi taiteilijaseuran jäsenyyskriteereistä.
Ryhmänäyttelyt ovat aina riskaabeleja, miten saada erilaisten taiteilijoiden erilaisista töistä ja käsialoista toimiva kokonaisuus gallerian suhteellisen pieniin ja mataliin tiloihin.
Niinpä tässäkin näyttelyssä muutamat voimalliset työt latistavat etenkin Sinikka Eirolan, Heidi Toiviaisen, Mari Jäälinojan, Sanna-Mari Prittisen ja Minna Mukarin hyvinkin perinteisiä ja ei niin voimakkaita maalauksia.
Jos nämä teokset saisivat tilaa ja valoa ympärilleen, rakenteiden ja värien ilme olisi aivan toinen.
Sama pätee Hanna Holopaisen hyvinkin voimakkaisiin, mustavalkoisiin ikebana-maalauksiin.
Tiina Vehkaperän ja Hannu Ahosolan installaatiot ovat jo materiaalisesti gallerian ensimmäisen huoneen voimatöitä. Samalla ne konkreettisesti osoittavat, että taideteos voi olla muukin kuin maalaus.
Jyrki Tammen arvoitukselliset maalaukset ovipielessä ikään kuin vihjaavat, että myyttejä tulee lisää.
Niinpä Ilkka Palosaari vie gallerian toisessa huoneessa uhmakkaan kotikutoisesti roomalaiseen mytologiaan. Muhkeassa uusioteoksessa Meän mettän poijjaat, 2013, vanhat farkutkin ovat saaneet uuden elämän. Työ on riemullinen versio myytistä, jossa susi imettää orpoja veljeksiä, Romulusta ja Remusta.
Tuomo Kangasmaan Retrospektiivi, 2014, herättää hiljaisessa satiirissaan vakavankin kysymyksen, näinkö etäällä taidehallinto ja -museo ovat taiteilijoista ja yleisöstä. Taiteilijan työt odottavat seinustalla paketeissa vuosilukumerkintöineen, kun kuulokkeista voi kuulla asiantuntijan yläilmoista tulevan, hengästyttävän luennon retrospektion käsitteestä taiteessa. Siinä taiteilijaparka yrittää väliin jotain kysyä, ei onnistu, monologi vain kiihtyy: "VALVEUTUNUT kuvataideyleisö on kiinnostunut retrospektioista."
Riitta Mäkelä
Artikkelin lähde Kaleva