Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Oulu Sukututkimusta harrastava oululainen Ritva Nygrén nostelee lähes kolmesataa vuotta vanhan käräjäpöytäkirjan raskaita sivuja Oulun maakunta-arkistossa.
Hän ihastelee auvoisesti käräjäkirjan kellastuneille sivuille siveltyä graafisesti koukeroista lakitekstiä sekä nauttii tekstiä ahmiessaan parkkiintuneen kangaspaperin tuoksua.
"Osassa käräjäkirjoja saattaa olla Tukholmassa painettuja fraktuuratekstejä, mutta muuten kirjat kirjoitettiin kokonaan käsin", hän tietää.
Nygrén uppoutuu tutkimaan ruotsinkielistä käräjäpöytäjäkirjaa.
"Oikeuskieli oli 1700-luvun alun Ruotsi-Suomessa todella mutkikasta, lauseet saattoivat olla useiden sivujen pituisia."
Tuntemattomaksi jäävät sanat historiaa harrastava sukututkija tarkistaa Ruotsin akatemian sanakirjasta. Kirjaa on toimitettu jo yli sata vuotta. Siihen on koottu tunnettuja ruotsin kielen sanoja vuodesta 1521 lähtien.
Nygrénin mukaan ihmisten yksittäisiä sanontoja tai puheita saatettiin tallentaa käräjäkirjoihin myös suomeksi.
"Kaukainen porvariesi-isäni oli saanut Muhoksella muinoin tuntuvat sakot, kun hän oli haukkunut tulevaa Kajaanin pormestaria huoraksi, varkaaksi ja valehtelijaksi."
Nygrén piirtää koukeroisen saksalaistyyppisen kaunokirjoituksen pohjalta ajatuksiinsa kuvan kolmesataa vuotta vanhan oikeudenkäynnin tapahtumista.
"Kaksi saman aikakauden muista käräjäkirjoista tuttua lautamiestä löysin tekstistä heti."
Haastavia tulkittavia vanhoista käräjäkirjoista tekee marginaaliin tehtyjen merkintöjen lisäksi myös kirjojen vankka selkäsidos, jonka alle kaunokirjoitus katoaa.
"Jos lause uppoaa sidokseen, silloin pitää vain arvuutella, miten lause mahdollisesti jatkuu", Nygrén sanoo.
Vanhat tuomiokirjat on kirjoitettu Pohjois-Pohjanmaalla suurelta osin ruotsiksi, mutta myös saksaksi sekä ranskaksi kirjoitettuja dokumentteja on vuosisatojen takaa jälkipolville säilynyt.
"Yksi tuttu sukututkija löysi vastikään netin kautta renovoidun, alkujaan vuonna 1555 julkaistun Oulujoen matkaoppaan, joka oli kirjoitettu venäjäksi", Nygrénin kanssa käräjäkirjoja tutkiva Oulun sukututkimusseura ry:n puheenjohtaja Solja Holappa vihjaa.
Holappa pitää yllä nettisivustoa, johon hän on muiden harrastajahistorioitsijoiden sekä sukututkijoiden kanssa kerännyt tietoa Muhoksen Laitsaaren kylän paikallishistoriasta.
Viime vuonna Holappa ja Nygrén käänsivät Utajärven Ahmaksen kylällä 1600-luvulla asuneen Lusia Rusintytär Korhosen noitakäräjien pöytäkirjat.
Korhosen väitettiin kesällä 1680 parantaneen sukulaistyttärensä silmät ehtoollisleivillä, jotka hänen sukulaisensa Reeta Tuomaantytär Seppäsen väitettiin varastaneen Muhoksen kappelikunnan kappalaisen matkapussista.
"Käräjäpöytäkirjoista on hurjasti apua silloin, kun selvitellään satojen vuosien takaisia ihmisten sukulaisuussuhteita", Holappa sanoo.
Molempia naisia syytettiin noituudesta.
"Syytteet perustuivat kyläläisten ilkeisiin juoruihin. Öylätin varastaminen oli tuohon aikaan kuitenkin synti, johon syyllistynyttä rangaistiin kuolemalla", hän jatkaa.
Puhtaaksikirjoitettujen käräjäoikeuden pöytäkirjojen pohjalta työstettiin viime vuonna neliosainen omakustannesarjakuva.
Pöytäkirjojen pohjalta suunnitellaan Utajärvellä myös oopperaa ensi kesälle.
Tuomiokirjat kirjoitti 1700-luvun Suomessa puhtaaksi Uppsalassa ylioppilaaksi opiskellut pitäjänkirjuri.
"Vanhoista dokumenteista välittyy kuva siitä, että menneiden vuosisatojen Suomi on ollut oikeusvaltio, jossa lakia on noudatettu", Nygrén pohtii.
Holapan mielestä kaikkein haastavinta vanhojen käsikirjoitusten tutkimisessa on juuri se, että jokaisella kirjurilla on ollut omanlaisensa käsiala.
"Osalla kirjureista käsiala on ollut todella kaunista, toiset taas ovat kirjoittaneet vaikeasti hahmoteltavaa söhröä."
Artikkelin lähde Kaleva