Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu "Musiikki on valtavan hyvä työväline, oli kyseessä päiväkotitenava, erityislapsi tai kuka tahansa", sanoo Timo Rautio.
Hän on viisi vuotta sitten perustetun Liikkuvan Laulurepun toinen puoli, toinen puoli on hänen vaimonsa Mari Rautio.
He liikkuvat sinne, missä musiikkia tarvitaan.
"Usein keikan jälkeen itselläkin leuka väpättää, eikä voi kuin olla kiitollinen siitä, miten hienoja hetkiä saa ammatikseen kokea", Timo Rautio jatkaa.
Liikkuva Laulureppu tekee keikkoja päiväkoteihin, kirjastoihin, järjestää konsertteja ja muskareita. Timo Rautio seuraa lisäksi Matti Partasen musiikkiterapian jalanjälkiä vanhustenkoteihin. Molemmat vetävät myös perustamaansa kehitysvammaisten nuorten Hymyreput-kuoroa.
"On ihanaa tehdä sellaista työtä, josta on iloa ja hyötyä. Samalla oman elämän arvojärjestys pysyy kohdillaan, ja turhista murehtiminen jää vähemmälle", hän sanoo.
Liikkuva Laulureppu julkaisi 14. marraskuuta omakustanteena kolmannen lastenlevynsä, jonka nimeksi tuli Musikaalinen vuosi. Marin ja Timon lisäksi levyllä musisoivat Kaisa Ristiluoma, Jukka Nurmela, Olli Seikkula ja pariskunnan yhteinen poika, 14-vuotias Aapo Rautio.
"Levyn ideaksi nousi vuodenkierto. Teimme ensimmäisiä biisejä jo pari vuotta sitten, ja matkan varrella hoksasimme, että niistä saa toimivan kokonaisuuden. Jos yksi biisi päättyy siihen, että lintu laulaa, niin seuraava laulu jatkaa tuota teemaa. Siinä on herkullisia pedagogisia aineksia pikkukuulijoille," kertoo Mari Rautio.
Pariskunta elää ja hengittää musiikkia yhdessä - ovat tehneet niin jo parikymmentä vuotta. Biisitkin syntyvät yhdessä.
"Itse asiassa, nyt kun keikkoja on enemmän, olemme oppineet tekemään biisit aika pitkälle itseksemme. Yhteistä aikaa on nykyisin vähemmän, joten on jotenkin tehokkaampaa alkaa sitten yhdessä työstämään toisen valmista ideaa, kun siihen tilaisuus aukeaa", sanoo Mari.
"Ja meillä on sellainen luottamus biisinteossa, että toinen ei tule sorkkimaan, vaan pikemminkin pyyläämään", jatkaa Timo.
Raution perheen kiireinen lapsiperheen oma arki alkaa myös helpottaa, kun kolmen pientä poikaa ovat jo kasvaneet vanhemmiksi. Äidille ja isälle jää aikaa enemmän keskittyä itse musiikkiin ja Laulureppuun.
"Tämä Laulureppu on kyllä ollut meidän perheen neljäs lapsemme. Hauskaa on ollut huomata, että myös meidän pojat ovat osanneet ottaa sen niin. Musiikista on tullut kiinteä osa myös heidän elämäänsä, ja toisaalta osaavat suhtautua tähän touhuun huumorilla", pariskunta sanoo.
Työparista ei huomaa, että arki olisi stressaavaa. Taiteilijuuden ja esiintyvän artistin vapauden vastapainona on huoli toimeentulosta. Etenkin apurahakäytännöt ovat rakentuneet niin, etteivät aloittelevat taiteilijat suuremmin pääse tukimuodoista nauttimaan.
"Viitisen vuotta sitten kun aloittelimme, oli tietysti välillä todella epävarma olo. Että apua, mitä minä nyt teen, kun kunnon ihmiset ovat "töissä", ja minä en tee juuri nyt mitään! Mutta siihenkin on nyt vuosien varrella oppinut luottamaan, että kyllä se kalenteri täyttyy", Mari toteaa.
"Tässä vaan pitää jatkaa ahkeraa työntekoa ja mennä luottavaisin mielin eteenpäin."
"Se onni meillä on ollut, että saamme tehdä työtä yhdessä. Se on yllättävän helppoa, olimme sitten studiossa tai keikoilla.
"Ja olemme myös tajunneet, ettei turhista asioista kannata riidellä. Se on ajan haaskausta. Meidän elämä on tässä ja nyt, eikä aina jonkin paremman odottamista. Vaikka välillä ei ole mitään tietoa tulevaisuudesta, niin se on se suola. Elämä on seikkailu!"
Liikkuva Laulureppu esiintyy 2. joulukuuta Kiimingin kirjastossa.
Artikkelin lähde Kaleva