Artikkelin lähde Kaleva
Juha Ruusuvuori: Koston enkeli. WSOY 2014.
Oululaislähtöisen Juha Ruusuvuoren (s. 1957) uusin romaani Koston enkeli on minimalistinen kertomus, jonka kirkkaan pinnan alla väreilee psykologisen trillerin ennusmerkit.
Mia ja Harry ovat akateeminen ja hyväosainen aviopari, jonka ainut lapsi elää jo omillaan. Ruuhkavuosien jälkeen aikuisten elämä on sees, kunnes tyveneen halkeaa särö. Mia saa kuulla Harryn nähdyn nuoren naisen seurassa.
Epäilys uskottomuudesta luikertelee Mian ja Harryn välille kuin käärme. Vanhan parin edelleen freesi suhde alkaa kärsiä epäilyn jäytäessä Mian mieltä.
Keskitetty kerronta sisältää lyyrisiä kuvia tuttavien kanssa vietetystä rapujuhlasta, kaupungista joen rannassa ja purjehduksesta majakkahotelliin.
Kuulas teksti on moniaineksinen. Uskonnollisen Mian tapa siteerata Raamattua ja tulkita sitä kirjaimellisesti tuo tekstiin korkeamman sävyn ja vertauskuvallisen tason. Mia pohtii naiseutta myös biologiaa ja evoluutiota vasten.
Harryn pueriilin eli poikamaisen romantikon hahmo on uskottava. Ylipäänsä tiiviissä tarinassa on juuri sopivasti persoonallista rosoa.
Ruusuvuori on kirjoittamisen moniottelija ja kirjoittanut muiden muassa kuunnelmia. Kuunnelman katsotaan inspiroineen kotimaisessa nykyproosassa yhä suosittua, joskin jo aika lailla nähtyä näkökulmatekniikkaa.
Myös Mia ja Harry kertovat vuorotellen omasta näkökulmastaan. Mian toiminnan vuoksi hän ja miehensä asettuvat vastapooleihin, mutta motiivin eli uskottomuuden todellisuutta tai hypoteettisuutta pihdataan Harrynkin luvuissa.
Loppuratkaisun kannalta jännitteisin onkin kolmas näkökulma, mikä kuljettaa tarinaa kursivoituna Mian ja Harryn jaksojen lomassa. Koston enkelin näkökulma ja toimijuus sulkee kertomuksen napakasti.
Ruusuvuorella on suvereeni tapa käyttää taipuisaa kieltä, mikä luo tunnelmia ja vivahteita. Runsaampi dialogi olisi voinut kuohkeuttaa tekstiä.
Kertomus ei ole itseironinen, mutta päähenkilöiden ollessa tukevasti pihalla, osa kuvatuista tuokioista on kieltämättä tragikoomisia. Koston enkeli ei ole erityisen jännittävä. Sen sijaan teoksen tavallinen tarina avioliiton vastamäestä tarjoaa terävää aikalaiskuvausta.
Maija Jelkänen
Artikkelin lähde Kaleva