Artikkelin lähde Kaleva
Veli Käsmä: Koillisesta tuulee. Kustannus Ves-Line 2014.
Veli Käsmä on syntynyt Taivalkoskella vuonna 1948 ja lokeroi itsensä mielellään Kalle Päätalon kerronnan miljööseen. Koillisesta tuulee -teos on Kostonjoki-sarjan romaani.
Veli Käsmällä on oma, persoonallinen kerrontatyylinsä. Hänen jouhevaa kerrontaansa lukiessa kirjallisen ilmaisun pohjavesistä voi löytää samoja elementtejä kuin Päätalolla. Silti hän ei ole mikään "klooni", vaan oma itsenäinen kertojansa. Mies jolla on sanottavaa.
Romaani on juurevaa pohjoissuomalaista kerrontaa. Vaikka ihmiset muuttavat, osa lähtee pois Taivalkoskelta ja Koillismaalta, ajatukset pään sisällä elävät omaa elämäänsä paikkakunnasta riippumatta.
Henkilöitä ja sukupolvia tulee ja menee.
Lukija tempautuu mukaan seuraamaan, mitä Käsmällä on sanottavana romaanin persoonallisten henkilöhahmojen kautta. Myös päänsisäiset ajatukset ovat helposti seurattavia.
"Mitkä rahat? Mitkä äidin rahat? Matti toisteli mielessään. Ei äidillä mitään rahoja osakkeen ostoon voinut olla. Ei hän, eikä Kalevi ollut tienannut sellaisia summia, että niistä olisi jäänyt yleensä säästöön rahaa, ei edes käsirahan vertaa osakkeen ostoon - pieneenkään. Mistä tässä mahtoi olla kysymys? Salataanko häneltä jotain? Oliko häneltä salattu jotain jo vuosia? Matti myönsi tehneensä tietoisesti pesäeroa kotiväkeensä armeijasta tulonsa jälkeen. Järkyttänyt pahanpäiväisesti äitinsä, kun oli armeijasta tulon jälkeen viimein saanut tunnustettua isänsä kuolemasta asti kantamaansa salaisuutta: hänestä ei tule Anttilan isäntää."
Paljon sanomisen, ajatusten "lukemisen" alta muotoutuu kuva romaanin henkilöhahmoista. Käsmä on kirjoittajana kehittynyt vuosien saatossa.
Moni varmaan jää odottamaan jatkoakin. Kerrontaa voisi vielä hieman tiivistää ja tarvittaessa sanottavaa lisätä.
Eli samassa sivumäärässä ehtisi kertoa paljon enemmänkin. Toisaalta kirjan lukijakunta on suurella todennäköisyydellä senioriväkeä.
Kertomus sinänsä seuraa romaanikirjalle tyypillistä kehityskertomuksen kaavaa. Päälinja on siis valintana onnistunut ja rakenteeltaan kirja on selkeä.
Jonkin verran kerronnan toisto voi häiritäkin, ellei sitä tulkita tehokeinoksi.
Asiat ainakin jäävät lukijan mieleen tämän tehokeinon kautta.
Pekka Tuomikoski
Artikkelin lähde Kaleva