Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu "Jätän toimivan ja aktiivisen seurakunnan, jolla on seuraajanikin etua ajatellen hyvin sitoutunut ja osaava työntekijäkaarti", summaa eläkkeelle siirtynyt kirkkoherra Jaakko Kaltakari, 63, Haukiputaan ainutlaatuisen kirkon sakastissa, edeltäjiensä seuratessa valokuvina seinältä.
Itse asiassa ollaan merkittävämmän äärellä: tämän saman katon alla pienelle Jaakko-pojalle syntyi ajatus urasta pappina.
"Lapsuuteni Haukiputaan kirkko ja sen papit ovat olleet esikuviani. Vanhempani kävivät paljon kirkossa koko katras mukanaan. Alle kouluiässä jo ajattelin, että haluaisin tehdä samaa työtä."
Mikä oli se, joka nämä mietteet herätti?
"Uskon sen olleen pyhän kunnioitus, kun sen sai kohdata näin elävästi. Se antoi haaveen kutsumuksesta."
Opintie teologisessa tiedekunnassa avautui varusmiespalvelun jälkeen, ja hetimiten valmistuttuaan Jaakko Kaltakari sai määräyksen Halsualle pariksi kuukaudeksi. Sieltä Kaltakari siirtyi vajaaksi vuodeksi Liminkaan ja edelleen Saloisiin viralliseksi apulaiseksi kahden ja puolen vuoden ajaksi.
"Onneksi minulla ja Helenalla oli tuolloin vielä pieni perhe, kun oli kolme muuttoa vuoden sisällä. Muutoinkin se oli sellaista nuoren perheen aikaa. Saimme hengähtää tovin Limingan jälkeen - siellä kun oli vietetty riemullista seurakunnan 500-vuotisjuhlaa monine tapahtumineen."
Pastoraalitutkinnon valmistuttua tie saattoi viedä vaativimpiinkin tehtäviin: lokakuun 1. päivänä 1980 Jaakko Kaltakari aloitti tyrnäväläisten kirkkoherrana.
"24 vuotta viivyin siinä virassa. Se oli perheen kasvua ajatellen työn ja touhun aikaa, ja meille jäi sieltä paljon rakkaita muistoja."
Niin rakkaita, että Kaltakarin lapset mieltävät Tyrnävän kotiseudukseen yhä, isä toteaa.
Haukiputaalla on tehty työtä hyvässä hengessä, kirkkoherra luonnehtii.
"Meillä on ollut pitkään hyvät luottamushenkilöt, joille on ollut tärkeää ajatella yhteistä hyvää. Aina on puitu asioita, mutta turha vääntö on jäänyt pois."
Seurakuntalaisten kanssa on käyty tärkeitä keskusteluja niin kaupan kassajonossa kuin kylänraitillakin, Kaltakari sanoo.
"Aito kohtaaminen on tämän ammatin rikkaus."
Uusi aika siirtää elämän painopistettä lähemmäs lähimpiä. "Nyt haluan tietoisesti, jos Luoja suo, antaa aikaa vaimolle ja lasten perheille."
Eläkkeellejääntijuhlaa vietettiin kolmantena adventtisunnuntaina.
"Oli hienoa, miten kutsu oli kuultu. Nöyrin mielin tuon julki, että läsnä oli 450 henkeä. Väkeä oli ’helvettiä myöten’ kuten Haukiputaalla on joskus todettu", Kaltakari kertoo viitaten Mikael Toppeliuksen kirkon pohjoisseinälle luomaan kuvaan viimeisestä tuomiosta.
"Lämminhenkisen juhlan koskettavin hetki oli, kun lastenlapset lauloivat On laiva valmiina lähtöön."
Joulukirkkoon Jaakko Kaltakari sanoo käyvänsä uudessa roolissaan hyvillä mielin.
"Saamme vaimoni kanssa asettua valmiin päälle kirkonpenkkiin, ja voin olla huolehtimatta, sillä kollegani hoitavat asiat hyvin ja paneutuneesti."
Sokeripalakaan ei Kaltakarin kauluksesta eläkkeelle jäämisen myötä irtoa, vaan hän sanoo olevansa mahdollisuuksiensa mukaan käytettävissä milloin vain paimenta tarvitaan.
Artikkelin lähde Kaleva