Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Lehto-Peippo Kaleva
Haapavesi Kun Juho Ritola ylitti maaliviivan Tukholmassa vuonna 1892, legenda sai sinettinsä. Ritolalla oli allaan puusukset, joilla hän sivakoi kaksipotkuista vuorotahtia niin, että norjalainen kilpaveikko jäi taakse peräti 12 minuuttia - ja ruotsalainen liki puoli tuntia.
Puusukset oli valmistettu Haapavedellä Ritolan kotitalossa. Juho Ritolan kilpauran ansiosta suksista tuli niin kuuluisat, että pian kaikkia puusuksia kutsuttiin haapavetisiksi.
Kuuluisia haapavetisiä valmistetaan ja käytetään jälleen.
Sakari Heikkilä, 25, tottunut metsänkävijä, sujuttelee pian hiihtoretkelle tai pienriistan pyyntiin itse valmistamillaan haapavetisillä, puisilla perinnesuksilla.
Heikkilä opiskelee suksien tekoa Jokihelmen opiston piirissä.Tekeillä olevat sukset eivät valmistu koristeiksi, vaan käyttösuksiksi.
Heikkilä ei ole aiemmin hiihtänyt haapavetisillä, mutta uskoo niiden toimivan maastossa, missä niitä on aiemminkin käytetty.
"Metsässä umpihangessa ei kilpasuksilla pääse mihinkään."
Perinne puhuttelee Heikkilää. "Samanlaisia ei löydy jokaiselta vastaantulijalta. Haapavetisiä ei myydä missään."
Jossakin vaiheessa Heikkilä saa hiihtoretkelle mukaansa myös tyttärensä, kunhan tämä oppii hiihtämään. Tekeillä on puusukset hänellekin.
Suksien teko jatkuu Haapavedellä vielä kevätkaudella, ja Heikkilä suunnittelee osallistuvansa myös Ylivieskassa alkavaan piirin, jos se toteutuu. Sen jälkeen hän aikoo tehdä suksia kotonaan.
Puusuksien valmistusperinteeseen Heikkilän ja muut kurssilaiset - joukossa paljon nuoria - perehdyttää suksentekijä neljännessä polvessa, haapavetinen Matti Ritola, 70. Hän oppi suksenteon isältään, jonka isä Juho voitti haapavetisillä viisi kertaa Oulun hiihdon ja ensimmäiset Pohjoismaiset kisat Tukholmassa.
Puusuksikurssin opettajaksi Ritolan yllytti entinen kilpahiihtäjä, olympiavoittaja Juha Mieto. Haapavetisiin tutustunut Mieto pitää puusuksia ja Haapavettä Suomen hiihdon perustana. Hän itsekin aloitti hiihtäjäuransa puusuksilla.
Haapavetisten kulta-aikaa olivat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet. Silloin suksien menekki oli suurta, ja Haapavedellä oli muun muassa Tapani Nikun suksitehdas. Suksilla hiihdettiin kilpailuvoittoja ja ne menestyivät Oulun kuuluissa suksikilpailuissa.
Matti Ritola kertoo, että haapavetiset ovat olleet niin kuuluisat, että puhuttiin haapavetisistä, vaikka tarkoitettiin mitä tahansa puusuksia.
Suksipuuksi Ritola ei kelpuuta mitä tahansa puuta. Haapavetiset valmistetaan umpipuusta, koivusta. Sen pitää olla oksatonta, jotta suksi kestää ja sen on oltava suora, sillä kiero puu elää suksessakin.
Oman seudun koivut ovat liian oksaisia. Sopivaa suksipuuta on kasvanut Viitasaaren maisemissa, ja sitä on haettu kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen sahalta.
Pitkinä suksina haapavetiset olivat oivalliset vesistöjen jäillä, jossa hiihtokilpailut ennen pidettiin. Kun kisoja siirryttiin pitämään murtomaalle, sukset lyhenivät.
Myöhemmin haapavetisiä käyttivät metsätyömiehet työsuksinaan. Pitkinä ja kantavina ne eivät painu lumeen.
Ritola tietää kertoa nykypäivän haapavetisten valmistajien keksinnöstä. "Sukset soveltuvat luisteluhiihtoonkin, kun niihin laitetaan tarkoitukseen sopivat mäystät."
Artikkelin lähde Kaleva