Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen
Teija Soini kuvat
Kaleva
Oulu Oulu aloitti taideneuvolatoiminnan. Pienryhmiä syntyi ensin musiikkiliikunnan ja satuhieronnan ympärille. Keväällä 2015 sisältö laajenee käsityöhön, kuvataiteeseen ja sanataiteeseen.
"Kuvataide ja käsityö istuvat taideneuvolaan tosi hyvin", Oulun kaupungin kulttuurituottaja Kylli Marttila sanoo.
"Ajatuksena on myös, että Valveen sanataidekoulun ohjaajat opettavat pienille lapsille ja heidän vanhemmilleen köröttelyä ja lorujen hyväksikäyttöä."
Ensimmäinen taideneuvolaryhmä aloitti Kaakkurissa keväällä 2014. Syksyllä mukaan tulivat Oulunsalo ja Jääli.
Kevätpuolella ryhmiä tulee kaikille Oulun eteläisen alueen neljälle suuralueelle: Oulunsaloon, Kaakkuriin, Kaukovainiolle ja Maikkulaan.
Ideana on, että jokainen ryhmä kokoontuu vähintään viisi kertaa.
Ryhmään voidaan ohjata neuvolan kautta, tai sinne voi ilmoittautua kuka tahansa vapaasti.
"Yksi vanhempi-lapsi-pari voi osallistua vaikka useampaan ryhmään, jos on innostusta", Marttila toteaa.
Kun haluaa ilmoittautua ryhmään "vapailta markkinoilta", silloin pitää ottaa yhteyttä Kylli Marttilaan.
Oulun taideneuvolat on sovellettu Helsingin Annantalon mallista.
Musiikkiliikunta- ja satuhierontaryhmiä ohjaa tanssinopettaja Jessica Luhtaniemi, jolla on myös satuhierojaohjaajan koulutus.
Kaakkurin ryhmä kokoontuu keskiviikkoaamuna vartin yli yhdeksän.
"Mitä kuuluu?" Jessica Luhtaniemi kysyy alkajaisiksi.
Paikalla ovat Kati Moilanen ja 2-vuotias pirteä Anni sekä Päivi Olli ja 3-vuotias ruutumekkoinen Senni.
"Nipsu-leppäkerttu kulkee mukana ja tutustuu lapsiin. Se kuuntelee mielellään kuulumisia", Luhtaniemi maanittelee.
Kaikki istuutuvat Kaakkurin nuorisotilan pelisalin lattialle peittojen päälle kuin piknikille. Violetilla ja pinkillä peitolla on kasa postikortteja, joissa on viestejä.
Sitten vähitellen otetaan esiin tanssivarpaat ja maalataan vartaloon leikisti eri värejä.
Musiikkina soi Vaaleanpunaisen pantterin tunnusmusiikki.
"Laitetaan käsiin Annin lempiväriä punaista, poskiin glitteriä ja hiuksiin sateenkaariväriä."
Viikonpäiväjumppaa rytmittää Miriam Makeban Pata Pata.
"Maanantaina massulleen. Tiistaina tasahyppyjä. Keskiviikkona kieritään lattialla. Torstaina taputellaan peppua. Perjantaina pompitaan kuin pallo. Lauantaina luistellaan. Sunnuntaina äidin syliin sykkyrälle."
"Satuhieronta tuntuu nyt olevan semmoinen juttu, joka on lyönyt läpi ihmisten mielissä", kulttuurituottaja Kylli Marttila kertoo.
"Taideneuvoloista on sen perässä kysytty kovastikin."
Satuhieronnan kehittäjä Suomessa on Sanna Tuovinen, jolta ilmestyi juuri kirja Satuhieronta. Läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa (WSOY 2014).
"Kun olemme kosketusyhteydessä, olemme enemmän läsnä. Kosketus rentouttaa ja rauhoittaa. Kosketus tehostaa sadun viestejä lempeällä tavalla", Tuovinen kirjoittaa.
"Satuhieronta parantaa lapsen itsetuntemusta, kehittää motoriikkaa ja sosiaalisia taitoja, lievittää stressiä ja helpottaa nukahtamista."
Tuovisen mukaan läsnäolon hetket lähentävät hierojaa ja hierottavaa.
"Parhaimmillaan hierottava ja hieroja ovat kuin yhteisessä ’kuplassa’, jonne kosketusyhteys ja tarinat luovat oman sadunhohtoisen maailmansa."
Jessica Luhtaniemi on pätevöinyt itsensä Sanna Tuovisen ohjaajakoulutuksessa. Jokainen liikuntatuokio päättyy satuhierontaan.
"Kun kosketat minua, kosketat tunteitani. Meillä on kehossa kaikki meidän tunteet", Luhtaniemi sanoo.
"Ryhmissä haluan painottaa, että tämä on yhteistä, iloista tekemistä lapselle ja vanhemmalle. Tehdään mukavia juttuja ja viedään ne kotiin. Sitten palataan ensi viikolla uudestaan ja tehdään taas niitä kivoja juttuja. Lapset tykkäävät toistoista. Muutellaan juttuja pikkuhiljaa, tehdään vähän lisää sinne ja rohkaistaan - myös äitejä - heittäytymään leikkimielisyyteen."
Onnistumisen ja ilon kokemukset yhdessä oman lapsen kanssa auttavat vanhempaa toimimaan opituilla tavoilla myös kotona.
"Ihana, rentouttava yhteinen hetki", Annin äiti Kati Moilanen kehuu kolmen vartin jälkeen.
"Annista kyllä huomaa, että hän nauttii täällä olemisesta."
Myös Päivi Ollin kokemukset ryhmästä ovat positiivisia.
"Ohjattu toiminta on erilaista kuin mitä kotona", hän toteaa.
Kenelle musiikkiliikunta ja satuhieronta on suunnattu?
"Ihan kaikille. Äideille. Isille. Jos on mummi, kummi tai isoisä, joka haluaa tehdä lapsen kanssa mukavia, yhteisiä asioita. Ne jäävät elämään arvokkaina lapsen muistoihin. Liikunnan iloa ja iloisia hetkiä, joita voi myöhemmin muistella", Jessica Luhtaniemi sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva