Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen
Oulu Kun sukkuloi viiden eri roolin välillä yhdessä näytelmässä, oppii pakostakin muokkaamaan hahmoja. Monipuolisuudestaan tunnettu näyttelijä Martti Suosalo, 51, sanoo oppineensa eniten ollessaan aloittelevana näyttelijänä Ryhmäteatterissa.
"Olin mukana Ryhmäteatterin Taru Sormusten herrasta -kesäteatteriesityksessä (1988-89), jossa Matti Pellonpään piti esittää Bilbo Reppulia. Hän ei pystynyt vetämään kuusituntista näytelmää koko kesää. Minut otettiin Pellonpään tilalle, ja annettiin myös neljä muuta roolia. Eihän niitä voinut vetää samalla lailla. On eri asia esittää Bilboa kuin vaikkapa örkkejä", Suosalo sanoo.
Ryhmäteatterin vierailijanäyttelijänä hän oli kuuden vuoden ajan.
"Kun oli siellä sellaisia mestareita kuin Vesa Vierikko, Timo Torikka, Kari Heiskanen ja Pertti Sveholm, oli pakko oppia pärjäämään. Ajattelin itsekseni: ’Perkele, et jää seisoskelemaan tänne.’ Yritin saada katsojien huomiota niin paljon kuin ohjaaja antoi myöten. Siellä opin vääntämään hahmoja, ja sain lopulta yhden ison pääroolinkin."
Sittemmin Suosaloa on nähty niin tv-sarjoissa kuin monissa elokuvissakin, joissa hän on esittänyt suomalaisia suurmiehiä ja ikonisia hahmoja Sibeliuksesta Irwiniin.
Suosalo sanoo hänen paikkansa olevan teatterin lavalla.
"En panosta elokuvien varaan. Teatteri on minun työni, vaikka meillä vaimoni (Virpi Suutari) kanssa onkin elokuvayhtiö. Virpi tekee elokuvat ja minä hoidan teatterihommat."
Suosalo toteaa olevansa omimmillaan komedian parissa, vaikka vakavampiakin rooleja hän on tehnyt.
"Tekemiseni taittuu komediaan, ja absurdin huumorin puolelle. Se ei kaikkia naurata, mutta sillä olen elantoni enimmäkseen tienannut."
Improvisointi on suosittua tv-viihdettä edelleenkin, mutta alan varsinainen pioneeri oli Neil Hardwickin luotsaama Nyhjää tyhjästä (1991), jossa Suosalokin oli mukana.
Vielä nykyäänkin hän saa kutsuja improvisaatio-ohjelmiin, kuten esimerkiksi Putoukseen ja Vino Show’hun.
"Vakituiseksi esiintyjäksi en lähde, enkä kovin mielelläni vierailemaankaan. Ne ovat tulevien suuruuksien hommia."
Suosalo on esittänyt Mika Nuojuan kanssa jo 12 vuoden ajan Kiviä taskussa -näytelmää, joka on Suomen pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä. Näytelmän kahdeksassa roolissa hän on päässyt hyödyntämään paitsi improvisaatiokykyään, myös monipuolisuuttaan.
"Pidämme näytelmää hengissä improvisoinnilla, ja samalla viihdytämme toisiamme."
Esitys vierailee jälleen myös Oulussa maaliskuussa.
Muuntautumiskyky on lähtökohta näyttelijän työlle, mutta silti toisille kehittyy oma tunnistettava "saundinsa", kuten laulajille. Suosalo mainitsee esimerkkeinä Esko Salmisen, Pentti Siimeksen ja Ritva Valkaman.
"Minulla ei tällaista tunnistettavaa saundia ole. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Ehkä vanhemmiten minuunkin tarttuu sellainen."
Kameleonttimaisuutensa Suosalo on huomannut kadulla kävellessään.
"Kun olen ulkonäöllisesti muuntautuvaa sorttia, saan olla julkisuudelta rauhassa. Pellonpään tunsivat kaikki, sillä hänellä oli aina tietty huivi kaulassa."
Tällä hetkellä Helsingin Kaupunginteatterin näyttelijää työllistävät muun muassa Astrovin rooli Vanja-enossa ja Kiviä taskussa -esitykset. Lisäksi hän valmistautuu dramatisoimaan ja esittämään Kari Hotakaisen käsikirjoittamaa monologia, jonka hän myös ohjaa.
Joulu menee perheen parissa, mutta ei aivan niin rauhallisissa merkeissä kuin Suosalo oli ajatellut. Nyt hän ehtii lomailla kolme päivää. Jo välipäiviksi on matkattava muusikko Iiro Rantalan ja koreografi-näyttelijä Lotta Kuusiston kanssa kiertueelle Saksaan, Itävaltaan ja Sveitsiin Neljä pientä annosta -esityksen kanssa.
Tätä haastattelua tehdessä Suosalo oli junassa matkalla vanhoille kotikonnuilleen Ouluun vastaanottamaan OP:n Taitaja-stipendiä.
Oulussa hän on viettänyt lapsuutensa kansakoulun toiseen luokkaan asti ja teini-iän Turussa, josta palasi vielä Ouluun muutamaksi vuodeksi.
"Tärkeät asiat ovat tapahtuneet Oulussa. Olen saanut syntyä siellä ja elää mahtavan lapsuuden Tuiran Valtakadulla. Se oli yhteisöllinen ja huikea paikka, jossa uimarantakin oli lähellä. Kun muutimme Turusta takaisin Ouluun, ajelehdin jotenkin nuorisoteatteriin. Huomasin, että tätähän olen odotellut."
Nyky-Oulu näyttäytyy 1970-luvun loppuun verrattuna elävältä ja monipuoliselta kulttuurikaupungilta. Suosalokin on ollut sitä monipuolistamassa perustaessaan Mika Nuojuan kanssa Oulun ensimmäisen vierailuteatterin, Teatteri Rion vuonna 2008.
"Idea lähti siitä, että Rio olisi kiertäville seurueille etappi, jonne on helppo tulla. Esimerkiksi Englannissa ei ole kaupunginteattereita, vaan vierailuteattereita, jotka viipyvät viikon ajan kaupungissa. Näin kaupunkilaiset eivät kyllästy samoihin naamoihin."
Artikkelin lähde Kaleva