Artikkelin lähde Kaleva
Oulu-opiston Runoteatteri ja tanssiryhmiä: Lumottu lipas. Leena Laulajaisen tekstien sovitus ja ohjaus Sanna-Maija Karjalainen. Sävellys Vega Välitalo. Lavastus Niina Aitto-oja. Valot Mika Kainua. Puvut Elli-Noora Halttu. Koreografiat Irene Räty ja Teemu Tuohimaa. Lumottu orkesteri: Merja Barck, Katariina Alalääkkölä, Miikka Mäkipaakkanen. Teatterikuoppa 29.11.
Hirmu määrä peikkoja temmeltää Teatterikuopalla Leena Laulajaisen runojen pohjalta tehdyssä musikaalisessa satunäytelmässä.
Laulajaisen runokirja Lumottu lipas (Tammi 2002) on kääntynyt ohjaaja Sanna-Maija Karjalaisen käsissä ihastusta, tanssia ja seikkailua tulvehtivaksi ihmekertomukseksi.
Tarinaa ravitsee Oulun vuoden 2014 taiteilijan Vega Välitalon musiikki.
Peikot ovat vallanneet Kalevalan ja Pohjolan. Kalevalan henkilöiden peikkoistuminen ja hännänkasvu onkin oikeasti jännittävä ja onnistuneen satumainen tulokulma kansalliseepokseen.
Ärhäkkä punapää Louhi-peikko (Irma Nyman) on Louhelan matriarkka. Pohjan neito on tietysti Louhen kaunis tytär Kajo (Susanna Perhomaa). Hänelle alkaa kosijaksi Merimaan Ilmo-peikko (Soile Kamsula), jossa yhdistyvät Kalevalan Lemminkäinen ja Ilmarinen.
Sampo on tulkittu ihmelaatikoksi, josta sinkoaa taikasalama.
Väinämöisen vastineena toimii Vega Välitalon musiikki ja sitä esittävä Lumottu orkesteri.
Kalevalan Marjattaa edustaa Marju-keiju (Laura Lohvansuu), joka tulee raskaaksi karpalosta eikä puolukasta.
Ihastuminen ja kosioretki aloittaa tarinan. Lähimpänä Lönnrotia ollaan venekohtauksessa, jossa Louhi lähestyy miesjoukkoa kotkan siivin ihan niin kuin Gallen-Kallelan Sammon puolustus -maalauksessa.
Oulu-opiston satunäytelmätraditio on arvokas. Kunnianhimo näkyy kaikessa: musiikissa, koreografioissa, puvuissa ja koko näyttämökuvassa. Lapsille halutaan tarjota satua ja Kalevalaa niin hyvin kuin ikinä.
Lumotusta lippaasta löytyy monta helmeä. Irma Nymanin Louhi on kiinnostavasti itsekäs ja ilkeä. Vangitseva ja aistimuksellinen oli myös Irene Rädyn koreografia Suonhengettärien tanssi sekä Teemu Tuohimaan 9-10-vuotiaille breikkareille tekemä soturikoreografia, joka opetti pojille yhtä aikaa kurinalaista työskentelyä ryhmässä ja heittäytymistä esittämiseen.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva