Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Oulu Laguuninsininen Ford Cortina rytistelee eteenpäin Oulun Seelannintiellä neljännesvuosisata sitten.
Auto kuskeineen joutuu ensin väijytykseen, josta se kuitenkin selviää. Hetken päästä kuskin kimpussa on pyssyineen mustaan pitkään takkiin sekä hattuun sonnustautunut hämärämies.
Ajokohtauksissa soi David Hasselhofin tähdittämän Ritari Ässä -sarjan tunnusmusiikki.
Herukan peruskoulun ala-asteen kuudennella luokalla 1980-luvun lopulla koulutyönä tehty Vaarallinen kuljetus on yksi eläkkeellä olevan opettaja Esko Granrothin kuvaamien lyhytelokuvien helmiä.
"Koululaiset tekivät tuohon aikaan mielellään seikkailuelokuvia", Oulun elämää digivideokameralla yhä ahkerasti tallentava 80-vuotias muusikko tarkentaa.
Elokuvassa on mukana myös Granrothin Oulun Käyttöautosta vuonna 1968 käytettynä ostama vuosimallin 1967 Ford Cortina MK2 Lagoon Blue.
"Auton omisti minua ennen Tyrnävältä kotoisin oleva kätilö", eläkkeellä oleva puutyön opettaja muistaa.
Granroth ihastui autoon ensi silmäyksellä.
Joskus uusilla peileillä varustettu laguuninsininen kromikaunotar kuitenkin vihoittelee.
Kun Granroth oli viime kesänä kuvaamassa Alavuoton kylällä päreenhöyläystä sekä perinneleivän tekoa, ei auto enää takaisin Ouluun lähtiessä halunnut käynnistyä.
"Kaasuttimen ruuvit olivat irronneet, mutta huollon jälkeen auto oli kuin uusi", muusikko sanoo.
Iskelmäkeikkoja Granroth alkoi tehdä Esko Granrothin trion pianistina 1959. Myöhemmin yhtyeen nimi vakiintui Esko Granrothin kvartetiksi, sittemmin GMG quartetiksi.
1960-luvun lopulla Granroth matkasi soittokeikoille kahdella Cortinalla. Toisen autoista omisti pianistin nuorempi veli Aimo Granroth.
"Läskibasson kun heitti auton katolle, mahtui bändi muine soittimineen penkeille", pianisti muistaa.
Samoihin aikoihin keikkamuusikko kiinnostui elokuvaami-sesta.
"Kuvasin omin nokkineni filmejä, joita sitten esitettiin eri tapahtumissa", dokumentaristi sanoo.
Granrothin kokoelma on Oulun paikallishistorian elokuvallinen runsaudensarvi.
Hän on kuvannut kaupungin arkea sekä kymmeniä alueen tapahtumia jo kuudella vuosikymmenellä.
Vuonna 1976 Granroth alkoi kuvata maakuntakatsauksia MTV:lle 16-millisellä sveitsiläisellä Bolex-merkkisellä filmikamerallaan.
Hän tallensi filmille muiden muassa Pellehyppyjen SM-kisat, Oulussa vierailleen pohjoisnaparetkikunnan harjoituksen Varjakassa sekä Hailuodon koululaisten laivakuljetuksia Toppilasta Hailuotoon.
"Joskus otin rokulia opettajan työstä, että pääsin kuvauskeikalle", hän muistaa.
Granroth varttui Pummangin kylässä Suomen Petsamon Kalastajasaarennolla.
Talvisodan 1939 alettua Granrothit vietiin vankeina Murmanskin eteläpuoliseen Polozeron kylään.
"Sotavankeus kesti neljä kuukautta, muistan siltä ajalta aivan kaiken", Granroth miettii.
Jatkosodan alettua Granrothit jatkoivat evakkomatkaansa ensin Sieviin. Lopulta perhe päätyi Kellon ja Haukiputaan kautta Ouluun, jossa perheen isä työllistyi Oulun Lyseon vahtimestariksi.
"Arvi-isän vanhalla laatikkokameralla valokuvia heti sotien jälkeen Pokkitörmällä otin."
Granrothin isä osasi soittaa kitaraa korvakuulolla.
Innoituksen musiikkiin Granrothille antoi harrastajahanuristi, jonka soittoa nuori poika kuuli usein Kellossa lähitalon ikkunasta.
"Kerran soitin miehen ovikelloa ja kehuin hänen soittoaan. Kuulin, että kappale, jota mies päivästä toiseen soitti oli Metsäkukkia", muusikko muistelee
Soittotunteja Granroth alkoi ottaa oululaiselta pianonsoiton opettaja Helge Luckilta 1947.
Luck halusi tentata nuoren pojan soittotaitoa, jolloin tämä soitti opettajalleen Kellossa kuulemansa Metsäkukkia-balladin.
"Luck inhosi iskelmää, mutta otti minut silti oppilaakseen", pianisti muistaa.
Ensimmäisen keikkansa Granroth soitti Liekki-orkesterin kitaristina 1949 Letkun Vintillä Oulussa.
Konserttien äänentoisto oli sotien jälkeen vielä alkeellista.
"Akustisessa kitarassa oli alkeellinen hiilimikrofoni, jonka kautta kitaran signaali välittyi levysoitinliitännän kautta salin kaiuttimiin", muusikko
kuvailee.
Artikkelin lähde Kaleva