Urotekoja tehnyt rintama-lääkäri

Sukuhistoria
Samuli Skurnik: Narinkkatorilta Kiestingin mottiin.
Paasilinna 2013.

Leo Skurnik oli jatkosodan aikana kuuluisuutta saavuttanut Kiestinki-Uhtua-suunnan rintamalääkäri, joka kieltäytyi ottamasta vastaan korkeaa saksalaista kunniamerkkiä, rautaristiä.
Kieltäytyminen johtui Skurnikin syntyperästä. Hän oli yksi niistä noin 350 Suomen juutalaisesta, jotka saivat viime sodan aikana muiden suomalaisten lailla palvelukseenastumismääräyksen ja taistelivat isänmaansa puolesta Neuvostoliittoa vastaan.
Juutalainen Skurnik antoi lääkinnällistä apuaan rintamalla yhtä lailla suomalaisille kuin heidän kanssaan samalla rintamaosuudella taistelleille saksalaisille sotilaille.
Erikoiseksi hänen tilanteensa teki juutalaisen syntyperän lisäksi myös se, että hän oli ollut yksitoistavuotiaaksi asti Venäjän kansalainen. Runsas vuosikymmen myöhemmin hän taisteli juutalaisena venäläisiä vastaan saksalaisjoukkojen rinnalla, joiden tavoite oli voittaa sodassa venäläiset ja hävittää juutalaiset.
Siviilissä Leo Skurnik oli Iin kunnanlääkäri. Kiestingin ja Uhtuan rintamalla sotivat pohjoisen miehet, ja lääkintämajuri Leo Skurnik oli poikansa Samuli Skurnikin kirjoittaman kirjan mukaan yksi noista pohjoisen miehistä, vaikka olikin "etelän variksena" Pohjois-Pohjanmaalle liihotellut.
Mikäli oikein ymmärsin Samulin kuvauksen isästään, Leo oli myös siviilissä "ukkona ukkojen joukossa", kuten kainuulaisella kirjailija Veikko Huovisella oli tapana luonnehtia tavallisen kansan parissa viihtyviä koulutettuja, tärkeilyä karttavia ihmisiä.
Iihin muuttoaan Skurnik ei kokenut pakona tai joutumisena pohjoiseen, vaan pääsynä seudulle, jossa saattoi muun muassa harrastaa kalastusta, josta hän kovasti piti.
Saksalaisten Skurnikille ehdottamasta rautarististä ei ole säilynyt dokumentteja. Hänen itsensä kertoman mukaan kunniamerkkiä ehdotettiin, koska hän nouti taistelun aikana rintamalinjojen väliin jääneen saksalaisen haavoittuneen sotilaan omalle puolelle lääkintämiesten kieltäydyttyä miestä hakemasta.
Toinen uroteko oli kenttäsairaalan onnistunut evakuointi tykistökeskityksessä.
Tiedon tulossa olevasta rautarististä Leo Skurnik sai kenraali Hjalmar Siilasvuolta, jolle hän tiukin, jopa rahvaanomaisin sanoin ilmoitti, ettei hän huoli saksalaisten kunniamerkkiä.
Siilasvuo välitti viestin sanatarkasti saksalaisille, jotka suuttuivat ja vaativat Skurnikin luovuttamista heille rangaistustoimenpiteitä varten.
Siilasvuo, jolla oli tunnetusti kireähkö asenne saksalaisiin, ilmoitti näille, että "en kai minä teille parasta lääkäriäni luo-vuta".
Rintamalääkärinä Skurnik joutui olemaan päivittäin kanssakäymisissä saksalaisten kanssa.
Lääkärivalansa mukaisesti hän hoiti parhaansa mukaan kaikki potilaat kansallisuuteen katsomatta. Vaikka hän antoi apuaan saksalaisille, hän ei kirjan mukaan tuntenut oloaan turvalliseksi, sillä tiedossa olivat saksalaisten kielteiset asenteet ja pyrkimykset juutalaisia kohtaan.
Jännitteitä lisäsi se, että rintamalohkon saksalainen upseeristo ei ollut sotilastaustaista vaan pääosin natsipuolueen ansioilla asemiinsa päässeitä reser-
viläisiä.
Sota jätti jälkensä taitavaan ja pidettyyn lääkäriin. Maailmankatsomus ei ollut rintamavuosien jälkeen enää entinen.
Avioliitto purkaantui ja tasapaino elämään näyttää löytyneen vasta uuden ihmissuhteen ja perheen myötä.
Tutkijanura oli ollut Skurnikin tavoitteena nuoruudessa, mutta Helsingin yliopiston antisemitistiset jännitteet ja ilmentymät kariuttivat ne.
Sodan jälkeen hän teki kuitenkin ansiokasta tutkimustyötä röntgenkoneen kehittelijänä ja syöpätautien tutkijana.
Samuli Skurnikin kirja suvustaan ja ennen muuta isästään painottuu ja saa vauhtia kirjantekijän päästessä kuvaamaan isänsä elämäntyötä.
Kirjan alkupuoli kertoo jopa turhankin pikkutarkasti juutalaissuvun asettautumisesta Suomeen 1870-luvulla.
Suomalaisen sukuhaaran kantaisä oli tsaarin armeijasta siviiliin siirtynyt ja Helsinkiin asumaan jäänyt Schmuel Schkurnik.
Hänen elämänuransa Suomessa alkoi narinkkakauppiaana, joka oli yleisnimitys venäläisille rihkamaa ja käytettyjä vaatteita myyville kaupustelijoille.
Seuraavat sukupolvet jatkoivat kauppiaina ja liikemiehinä ja pääsivät merkittäviin tuloksiin suomalaisessa finanssimaailmassa.
Joni Skiftesvik



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva