Artikkelin lähde Kaleva
Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu Vuoden sotakirjan kirjoittanutta oululaista Robert Brantbergia, 63, voi pitää konkarina alallaan.
Brantberg voitti tämänvuotisen lukijaäänestyksen kirjallaan Everstiluutnantti Arnold Majewski, Rukajärven legenda. Miehen edellinen voitto samassa äänestyksessä tuli vuonna 2009 kirjalla Kaukopartioritari − Sissikersantti Mikko Pöllä.
Myös useana muuna vuonna oululaiskirjailijan teos on äänestetty kärkikolmikkoon.
Sotasankari.fi-sivusto on järjestänyt äänestyksen vuodesta 2006. Sivuston suojelijana on sotakirjoihin erikoistunut tamperelaiskustantamo Revontuli.
"Oli puhdas sattuma, että minusta tuli sotakirjailija", tähän mennessä noin 20 sota-aiheista tietokirjaa kirjoittanut Brantberg tunnustaa.
Brantbergin ura Suomen sotahistoriaan erikoistuneena kirjoittajana juontaa juurensa vuoteen 1994.
Tuolloin tuli kuluneeksi 50 vuotta kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon Oulusta käsin johtamasta suuresta sotaoperaatiosta, Tornion maihinnoususta, ja freelancer-toimittajana työskennellyt Brantberg keksi tarjota aiheesta juttua Ilta-Sanomille.
"Juttua varten haastattelin sodassa olleita veteraaneja ja vein heidät kuvattavaksi Toppilan sataman laiturille. Ilta-Sanomat paiskasi jutun keskiaukeamalleen", kirjailija muistelee.
"Pian tämän jälkeen aloin saada sotaan liittyviä juttutilauksia Helsingistä päätoimittajilta, jotka luulivat minun olevan joku erityinen sota-asiantuntija. Mutta enhän minä sitä vielä siihen aikaan ollut."
Varsinainen sysäys sotakirjailijan uralle tuli joitain vuosia myöhemmin matkalla, jolla toimittajille ja kirjailijoille esiteltiin Kannaksen taistelupaikkoja.
Paluumatkalla hän sattui samaan autoon kustannusosakeyhtiö Revontulen kustantajan Tapio Anttilan kanssa, ja kaksikko sopi, että Brantberg voisi tehdä kirjan suomalaisista sotakenraaleista.
Sotakenraalit ilmestyi vuonna 1998. Tämän jälkeen Brantbergin sotakirjoja on julkaistu yksi tai kaksi vuodessa.
Oululaisen sotakirjailijan teokset ovat tyypillisesti henkilökuvia ja elämäkertoja Mannerheim-ristillä palkituista sotilasjohtajista, mutta on joukossa kertomuksia myös rivisotilaiden kohtaloista.
"Olen pyrkinyt kuvaamaan rintamalla koettuja tapahtumia kaunistelematta. Olen yrittänyt ottaa mukaan vastapuolenkin näkemystä, sillä haluan purkaa vihollisen demonisointia."
Brantberg kertoo neuvottelevansa kustantajansa kanssa aina etukäteen henkilöhahmoista, jotka voisivat kiinnostaa lukijoita. Yhtenä perusteena voi olla se, ettei päähenkilöstä ole aiemmin tehty varsinaista elämäkertaa.
Esimerkiksi ensi syksyksi Brantbergilta tulee kirja tiedustelueversti Reino Hallamaasta.
Kirjailija on myös laajentamassa aihepiiriään talvi- ja jatkosotia kauemmas, Suomen sotaan vuosina 1808-1809. "Tuon teoksen aiheena on sotamarsalkka Johan August Sandels, Koljonvirran sankari."
Kirjoittamistyönsä Brantberg aloittaa kartoittamalla aihepiiristä aiemmin julkaisut teokset, minkä jälkeen hän alkaa tutkia sotapäiväkirja- ja muita arkistotietoja sekä etsiä aiheesta tietäviä haastateltavia.
Haastateltavien joukko tosin hupenee koko ajan.
Robert Brantberg on vakaasti sitä mieltä, että sotahistoriassa riittää kohtaloita ja tarinoita, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi.
"Ja näitä tarinoita halutaan myös lukea", hän huomauttaa.
Kirjailijan mukaan varsinkin sotaveteraanien lastenlapset ja erityisesti naiset ovat kiinnostuneita tietämään, mitä heidän isoisänsä tekivät sodassa ja mitä rintamalla ylipäätänsä tapahtui.
Brantberg ymmärtää kiinnostuksen: sodan kokeneet sukulaiset eivät välttämättä ole pystyneet puhumaan järkyttävistä kokemuksistaan.
Näin oli myös kirjailijan omassa lapsuudenkodissa. "Mutta muistan kyllä sen, kun ukki näki öisin painajaisia sotajutuista."
Brantbergin mukaan sodassa kaatuneita kuitenkin muisteltiin ja kunnioitettiin, vaikka sodasta ei sitten juuri muuten puhuttu.
"Kävimme esimerkiksi joka joulu viemässä lyhdyt kahden talvisodassa kaatuneen isosetäni haudoille."
Artikkelin lähde Kaleva