Artikkelin lähde Kaleva
Karu luonto. Tuotanto Oulun Tanssikomppania. Valvesali 7.12.
Karu luonto on kolmas Oulun Tanssikomppanian tuottama tanssikonsertti. Nyt teemana oli luonto: ihmisen luontosuhde, luonnon yksityiskohdat, ihminen osana luontoa, luonto ihmisen sisällä ja luonto valtaamassa maitaan takaisin asvalttiviidakolta.
Yksikään tekijöistä ei käsitellyt luontoaihetta pinnallisesti. Luonto vaati syventymään, tutkimaan ja pysähtymään - ennen liikettä.
Hyvä teema inspiroi, eikä rajoittanut. Seitsemän pienoisteoksen ja kolmen videon kokonaisuus piti sisällään piristävän persoonallisia ääniä, ihan uusia tekijöitä ja rohkeaa porskuttelua liikkeen ja elokuvakerronnan virrassa. Metsä vastasi, kun sinne huudettiin.
Koko ilta oli läpidramatisoitu. Valot ja teosten ylimenot tekivät kokonaisuudesta ehyemmän, lisäsivät koherenssia, saivat teokset viittaamaan toisiinsa, kasvamaan edellisen juurista.
Osa paloista toki seisoi jo itsenäisesti hyvin tukevilla jaloilla.
Taidokas valosuunnittelu oli Elina Romppaisen käsialaa.
Tuotantotiimi - Tiina Andersin, Liisa Heikkinen, Iivari Karjalainen ja Kaisa Rundelin - tiesi selvästi, mitä haki.
Ilman sidontaa pienoisteokset - tanssin versot, demot ja aihiot - olisivat jääneet irralliseksi huhuiluksi.
Nyt katsojalle syntyi kokemus, että luontoa lähestyttiin usealla eri metodilla, motiivilla ja mentaliteetilla. Metsään huudettiin monella äänellä.
Syntyi myös elämys, kuin olisi sukeltanut veteen, metsään, turpeeseen ja leiritulille muotoaan muuttavan oppaan, virvatulen, alkuihmisen, liekittären tai haltiattaren kuljettamana.
Rakenteesta ei ollut kaukana elävän pelin vaikutelma.
Heidi Alasuvannon koreografia Deep Waters hyödynsi tanssijoiden vaikeita tasapainoja, luovia muodonmuutoksia ja akrobaattisuutta luoden alkuvesien moninaisten eliöiden, luonnonvalinnan ja leikittelyn illuusion. Siinä on sisältönä samaa kuin elokuvan nimessä Meri sisälläni.
Antti Ahokoivun (ohjaus), Mia Jaatisen (koreografia), Olli Luoma-ahon (kuvaus), Antti Katajamäen (äänisuunnittelu) ja Jack Newmanin (leikkaus) video Ääreisnäkö on fantasia metsän pohjakerroksessa. Sen aikana ehtii aistia suven idylliä, mystiikkaa, yliluonnollisuutta ja kauhua.
Tanssijoissa (Mia Jaatinen, Heli Pippingsköld, Saara Hedman ja Ella Seikkala) yhdistyvät nymfit ja naisheerokset.
Antti Katajamäen äänet ovat tärkeä toiseuden tekijä. Tulkinta siirtyy kuvan tilasta hypertodellisuuteen ei-diegeettisten, kasvatettujen ja lisättyjen äänien avulla. Realismia on rikottu myös hidasteilla ja leikkauksella.Rytisten kaatuvat myös ihmiset.
Produktion takana on Taideyhteisö KOE.
Monilajisuus ja lajien demokratia on Oulun tanssin voima. Experimental hip hopia konsertissa edusti Milla Laakkosen, Viivi Forsmanin, Milla-Mari Kiviojan, Tuure Kaukuan, Riikkaleena Pietikäisen ja Susanna Salorannan ryhmäteos Tunturi.
Käsiohjelman mukaan Tunturi ilmensi tasapainosta järkytetyn luonnon kykyä selvitä ja rakentua uudelleen.
Tematiikka ei tanssista välittynyt kirkkaasti, mutta positiivista oli, ettei sitä myöskään tuputettu. Tämä yhteenliittymä joka tapauksessa hakee harrastamalleen lajille ennen näkemättömiä näyttämömuotoja.
Uusi tulokas HAHAHA Dance School oli mukana kahdella Liisa Heikkisen koreografialla Ujo ja Nana. Ujot - Ilene Blanco, Mila Snåre ja Emma Kaajakari tekivät pikkuisen myymäisen vaikutelman. He toivat herkkyyttä, eksotiikkaa ja satua luontotematiikkaa.
Heli Pippingsköldin koreografia Vis-à-vis oli illan vaikuttavin. Toivottavasti se kasvaa koko illan teokseksi. Myöskään Kaisa Salmen viimekesäinen ruusuteos ei onneksi kadonnut. Se löytyy tanssilla ryyditettynä Kalle Jurvelinin ohjaamalta videolta Rosales - City of Roses.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva