Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Päivi Honkakoski istuu räntäsateella kotisohvan nurkassa Höyhtyällä ja kirjoittaa satuja. Oululaisen Balettikoulu Sinikellon johtaja ja opettaja on myös armoitettu satutäti.
"Satutädin leima on positiivinen", Honkakoski sanoo.
Yksi kirjoittajan omista suosikkihahmoista on pikku peikko Pomperidilla.
"Oli pimeä ja musta marraskuun ilta. Räntää satoi vaakasuoraan. Ikkunan takana näkyi lehdetön pensasaita. Katsoin ikkunasta ulos, ja yhtäkkiä pieni peikko Pomperidilla pomppi pensaiden alla niin pirteänä, myönteisenä ja aurinkoisena, että minun oli pakko alkaa kirjoittaa siitä satuja", Honkakoski kertoo.
"Pomperidilla on niin positiivista energiaa huokuva pikku tyttöpeikko, että minä aivan rakastan sitä."
Satuja syntyi ensin Nukkumatin iltasaduiksi televisioon. Päivi Honkakoski oli suunnitellut lastenkirjaa, jossa olisi pieniä, opettavaisia tarinoita. Hän lähetti käsikirjoitusta eri kustantamoille - turhaan.
"Sitten CN Publishing pyysi minua mukaan Nukkumatti-projektiin. Kirjoitin televisiolle sata satua hirveän tiiviiseen tahtiin", Honkakoski kertoo.
Pomperidilla seikkaili kahdeksassa tv-sadussa.
"Kun aivot oli ’naps’ käännetty satujen tuotantovaihteelle, eivät ne sitä lopettaneet. Satuja alkoi kertyä varastoon. Ei niitä kerta kaikkiaan voi olla kirjoittamatta ylös."
Sadut tulevat Päivi Honkakosken mieleen milloin vain. Yhtäkkiä kesken kaiken.
"Joko otan jonkun aihepiirin, esimerkiksi anteeksipyytäminen, ja alan miettiä siitä elementtejä ja rakennan sadun idean ympärille. Tai satu voi lähteä vaikka svengaavasta kastemadosta."
"Usein, kun alan kirjoittaa, en vielä tiedä, miten satu loppuu. Se on yllätys minullekin, mitä lopussa tapahtuu."
Vaikka satuja on jo satoja, uusia henkilöhahmoja löytyy helposti.
"Luultavasti se liittyy siihen, että minulla on niin paljon balettioppilaita", Honkakoski myhäilee.
"Saduissa saattaa esiintyä Pikku-Veera, Emma, Rasmus tai Joonatan. He ovat oppilaitani, joita kuvittelen satuihin. Periaatteessa minulla on monen sadan lapsen henkilögalleria olemassa mielessäni."
Honkakosken saduista löytyy lasten lisäksi klassisia satuhahmoja: prinsessoja, kuninkaita, lohikäärmeitä ja eläimiä. Aiheita on myös nykyajasta, esimerkiksi avaruudesta.
Opettavaiset sadut eivät kuulu menneisyyteen. Honkakosken saduissa pienet opetukset ja moraliteetit ovat tarkoituksella mukana.
"Ihan perusarvoja: Toista ei saa kiusata. Käyttäydytään hyvin. Pyydetään anteeksi. Sanotaan kiitos. Ei jätetä ketään yksin, vaan leikitään kaikkien kanssa. Asioita, joiden pitäisi olla itsestään selviä. Satujen kautta ne tulevat lapsille hyvin esitettyä."
"Minusta tuntuu, että tällaisille saduille on tarvetta", Honkakoski myöntää.
"Päiväkodit ovat olleet tosi tyytyväisiä siihen, että lapset itse bongaavat opetuksen ja keskustelevat siitä jälkikäteen. Miksei roskia saa jättää luontoon. Tai miksei prinsessa sano kiitos. Sadut ovat hyvä tapa opettaa asioita. Ja kyllä lapsille pitää opettaa. Satujen kautta se tulee helposti ja luonnostaan."
Päivi Honkakoski perusti Satupalvelun vuonna 2010. Asiakkaita on Helsingistä Utsjoelle. Muutama kokonainen kunta tilaa häneltä satuja koko kunnalliselle päivähoidolle.
"Tuttavani, lastentarhanopettaja huokaili, kunpa saisi lyhyitä satuja päiväkodeille pieniin satuhetkiin. Siitä ideasta syntyi Satupalvelu. Myyn satuja netin kautta päiväkodeille ja perhepäivähoitajille."
Satupalvelulla on myynnissä seitsemän kymmenen sadun pakettia.
Suomi-koulujen tuki ry on tilannut Honkakoskelta satuja jo kaksi erää: ensin 12 satua, sitten kahdeksan uutta. Suomi-kouluja toimii 36 maassa.
"Onhan se harvinaisen näppärää ja ekologistakin lähettää satuja ympäri maailmaa sähköisessä muodossa. Levitettävyys on ihan eri luokkaa", Honkakoski toteaa.
"Yksi Suomi-kouluille menevistä saduista on Kurkkuvarkaat avaruudesta. Sitä ei ainakaan voi laskea aivan perinteiseksi. Hauska ajatella, että minun kirjoittamiani satuja voivat suomalaiset lapset lukea vaikka Australiassa, Keniassa, Kiinassa, Singaporessa ja Papua-Uudessa-Guineassa."
Uusia satuja syntyy 20 sadun vuosivauhdilla. Pian Päivi Honkakoskella on jo melkoinen satulaari.
"Olen kirjoittanut satuja ja tarinoita siitä asti, kun kynä pysyi kädessäni. En kuulema osannut pienenä päättää, haluanko baletinopettajaksi vai kirjailijaksi. Jopa ylioppilasaineeni käsitteli aihetta sadut."
Tänä keväänä Päivi Honkakoskelta ilmestyy kaksi satukirjaa: Prinsessa joka ei halunnut parantua ja Tervatonttu Toivo.
Kolmas kirja, jatko-osa Tervatonttu Toivo ja kadonnut isoisä, ilmestyy keväällä 2015.
"Pikku peikko Pomperidillankin haluaisi joskus seikkailemaan satukirjaan uusissa saduissa. Eihän televisiossa, dvd:ssä ja netissä mitään vikaa ole, mutta kirja on aina kirja. Vanhan satukirjan voi joku lapsi löytää ullakolta vaikka sadan vuoden kuluttua ja kipittää alakertaan: Katsokaa, mitä löysin! Lue tämä minulle!"
Artikkelin lähde Kaleva