Artikkelin lähde Kaleva
Sanonnan mukaan aika kultaa muistot, ja ainakin viihdealan tuotteiden kanssa tämä näyttää pätevän. Televisiossa pyörivä Uuno Turhapuro -elokuvien sarja todistaa parhaillaan, että Kekkoslovakian huippusuosittu huumori synnyttää nykyisin vain ankaraa myötähäpeää.
Suuren sinfoniaorkesterin säestämiä Euroviisuja puolestaan muistellaan usein tyyliin "ennen viisutkin olivat sentään musiikkia".
Oulu Sinfonian perjantai-illan viihdekonsertti palautti mieleen, että kaikesta juhlavuudestaan huolimatta orkesterin käyttö muuttaa kaikki laulut helposti yhdeksi ja samaksi Lemmenlaivaksi. Ainakin sovituksellinen kirjo siis on nykyviisuissa laajempi, oli musiikista muuten mitä mieltä tahansa.
Sukupolvien yli ulottuvaa nostalgiaa herätelleessä kappalevalikoimassa eri vuosikymmenet olivat kiitettävän tasaisesti edustettuina ja suomalainen euroviisuhistoria kartoitettiin kattavasti.
Illan solisteista Nina Tapio solahti luontevan yleispätevästi hyvinkin erityyppisten solistien alun perin esittämiin lauluihin. Sami Hintsanen puolestaan kuulosti koko ajan enemmän juuri itseltään. Parhaiten Hintsaselle sopivat alunperinkin raspikurkkuisempien laulajien viisut, kuten Kirkan Hengaillaan ja Riki Sorsan Reggae OK, jonka haitari-reggae on biisinä kyllä täysin hanurista.
Jukka Myllys toimi illan rentona viihdekapellimestarina. Monista kollegoistaan poiketen Myllys luottaa usein siihen, että rumpalin ja basistin raiteilla pitämä orkesteri hoitaa tehtävänsä paimentamattakin, eikä kapellimestarin tarvitse aina kauhoa kuin kyseessä olisi Gustav Mahlerin syvällisin hetki.
Jostain kumman syystä orkesteri vain tuntuu Oulu Sinfonian viihdekonserteissa kerta toisensa jälkeen jyräävän laulajat. Pitäisikö tästä sitten syyttää kapellimestareita, tekniikkaa vai Madetojan salia?
Jari Vesa oli juontojansa varten kaivanut esiin paljon viisuihin liittyvää triviatietoa. Juttujen lyhentäminen olisi tehnyt asialle hyvää, sillä jos kolmen minuutin juonto johtaa kolmen minuutin biisiin, ei varsinaisen asian ja hölötyksen suhde ainakaan musiikin takia paikalle saapunutta riemastuta.
Yleisö palkittiin lopuksi Fredin Pump pumpilla, josta voi kaikessa tahattomassa naurettavuudessaan tulla vielä vuosien saatossa tämän genren konserttien Paranoid.
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva