Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Jos esimerkiksi lääketieteeseen tai tekniikkaan liittyvän väitöstutkimuksen avulla saadaan aikaan parempia työmenetelmiä, voi sanoa, ettei väitös ole jäänyt vain kuolleiksi kirjaimiksi.
Tutkimuksen tulosten johtaessa johonkin ihan uuteen ollaankin ideaalitilanteessa.
Näin tapahtui taiteen maisteri Ilkka Kettuselle, 51, tuotekehitysprosessiin liittyvässä väitöstutkimuksessa.
Kettunen oli vuosien muotoilukokemuksen perusteella havainnut, että vallitseva kehittämisprosessi, teknis-rationaalinen, jätti suunnittelijan ponnistelemaan yksin kuin jonkin sankarimuotoilijan tai keksijäneron.
"Kauan vaalittu ajatus siitä, kuinka suunnittelija aloittaa aina puhtaalta pöydältä, ei pidä paikkansa", Kettunen tähdentää.
"Sellaista tilannetta ei ole. Mitään ei tuoteta ’omasta päästä’, vaan kaikella on historia ja jokin konteksti, josta se tulee."
Lisäksi prosessin hallitsemiseksi kehitetyt lineaariset mallit sitoivat suunnittelijoita liiaksi ja itse asiassa estivät usein hyvän lopputuloksen syntymisen.
"Lähdin selvittämään, mitä tiedostamatonta tuotekehityksessä tapahtuu."
Kettunen pääsi testaamaan muuttuvia ajatuksiaan käytännössä, kun hänelle tarjoutui mahdollisuus toimia parin vuoden ajan pk-yrityksen design managerina.
"Ovi aukeni ja tutkija livahti sisään."
Autoetnografiassa, tutkimuksessa omasta toimintaympäristöstä, Kettusen materiaalina ovat olleet muotoilussa ja tuotekehityksen alkuvaiheessa syntyneet omat päiväkirjamerkinnät, muistiinpanot ja videotaltioinnit kokouksista.
Ympäristössä, jossa toimitaan, rakennetaan identiteettiä, merkityksellistetään asioita, ja tätä ei välttämättä tiedosteta, hän katsoo.
"Hyökkään nyt omia opetuksiani vastaan", Kettunen toteaa väitöstilaisuutensa aattona viitaten vuonna 2001 julkaistuun oppikirjaansa Muodon palapeli.
"Olen kääntänyt takkini."
Ilkka Kettunen otti tutkimukseensa vaikutteita organisaation muutoksen tutkimuksesta. "Sovelsin sitä muotoiluun."
Niinpä hän näkee toimivan prosessin nyt toisenlaisena. Muotoilu ei ole tekninen vaan sosiaalinen tapahtuma. Koko organisaatio osallistuu tuottamiseen johtoporrasta myöten.
"Jos sosiaalinen prosessi ei toimi, muotoilijan teknisellä suorituksella, vaikka se olisi kuinka hieno tahansa, ei ole merkitystä. Muotoilijan on luotava yhteistä mielekkyyttä."
Kettunen kertoo vierailustaan huonekaluja valmistavassa yrityksessä. Hän kuuli siellä prototyyppejä valmistaneiden käsityöläisten antaneen rehellistä ja rohkeaa palautetta tuotteiden toimimattomuudesta.
Onko siis kuka tahansa työryhmään kuuluva oikeutettu tekemään omat ehdotuksensa?
"Kaikkien on oleellista tulla kuulluiksi."
Vuodesta 2011 alkaen vapaana suunnittelijana toiminut Ilkka Kettunen kertoo keskittyvänsä tällä erää sisustusesinemalliston luomiseen.
"Oikeastaan olen tienristeyksessä sen suhteen, mitä ryhtyisin tekemään. Haluan levittää väitöstutkimuksen tuottamaa näkemystä, ja kokeilen teoreettisia oppejani käytännössä. Identiteettini tuntuu rakentuvan siten, etten enää ole tuotteen suunnittelija, vaan toimin metasuunnitelun kentällä."
Sankarimuotoilijoiden aika on ohi, Kettunen painottaa. Hän tarkoittaa sitä, ettei muotoilijaa saa jättää yksin vastuuseen muotoilusta - vähän kuin kannattelemaan taivaankantta Atlaksen tapaan.
Tämä ei mahdollistu, ellei suunnittelijoiden omien korvien välissä tapahdu muutosta.
"On astuttava pois keskipisteestä ja siirryttävä muiden auttajaksi. Ymmärrän, että monen muotoilijan identiteetti on rakentunut tämän mukaisesti, ja heille voi olla vaikea sopeutua toisenlaiseen ajatteluun", Kettunen sanoo.
"Uskon kuitenkin, että entiset työ- ja opiskelukaverit sekä myös entiset oppilaani jakavat samanlaiset kokemukset nykyisen mallin toimimattomuudesta. Hekin tuntevat helpotusta siitä, että vika - syy teknis-rationaalisen mallin toimimattomuuteen - ei olekaan heissä."
Artikkelin lähde Kaleva