Kurkistus Sääpiironkiin

Eeva Kauppinen
Joel Karppanen kuvat
Kaleva
Oulu Sääpiironki on jo sanana kiehtova. Se on myös kaunis ruskea huonekalu, josta löytyy jännittäviä laatikoita. Oululainen Kulttuuriosuuskunta Ilme on yhdessä vanhusten kanssa rakentanut Sääpiirongin. Se on täynnä taidetta, joka vaihtuu vuodenaikojen mukaan.
Palvelutalon viriketoiminta on suunnattu yli 65-vuotiaille. Työskentelyyn on kuulunut ryhmähetkiä, joissa on keskitytty huovuttamaan, maalaaman tai keksimään sanalaskuja.
Tänään on vuorossa huovutus. Teemana on kesä.
89-vuotiaan Eila Helmivirran käsissä on värikäs työ, jossa koivunlehvien takaa kurkkii aurinko. Talvityö on kuivumassa kaapissa.
Aurinkoonsa Elvi Helmivirta ei ole täysin tyytyväinen.
"Tuo minun aurinko meni vähän häneksi. Se ei ole enää pyöreä. Koska kuullakin on silmät, nenä ja suu, halusin tehdä ne auringollekin."
Helmivirta kertoo rakastavansa koivuja. Ne kuuluvat suomalaiseen kesään. Lapsuusaika kului maalla, siksi hän aistii luonnon niin vahvasti.
"Huovutus ei ollut tuttu juttu. Mutta nyt olen oppinut. Täällä on hirmu kivaa aina", Elvi kehuu.
Hän käy Oulun palvelusäätiön keskustan palvelutalossa melkein joka päivä. Huovuttaminen sujuu jo näppärästi.
"Superlonipalasen päälle pannaan, mitä värejä haluaa. Ja neuloilla tökitään. Kun on tarpeeksi tökitty, sitten työ käytetään kuumassa ja kylmässä vedessä ja puristellaan."
Yksi osa Sääpiironkia ovat korvarunot. Niitä on syntynyt Turusta vuosi sitten Ouluun muuttaneen sanataiteilijan, runoilijan Timo Harjun seurassa. Korvaruno syntyy vanhusta tai vanhusryhmää jututtamalla.
Metodi on kehitetty Turun sanataideyhdistyksessä. Kun metodille haluttiin nimi, siitä tuli korvaruno.
"Korvaruno syntyy ryhmässä tai yksilönä. Kun kuuntelee vanhusta tai vanhusryhmää, kirjaa ylös hänen sanojaan ja kokoaa niistä runon", Harju kertoo.
Runottajat muokkaavat, rytmittävät ja dramatisoivat sanasaalista.
"Sanoihin yritetään saada voimaa rytmin kautta ja leikkauksilla. Runon keinoilla", Harju selittää.
"Jos joku lausahdus esimerkiksi on omana säkeenään runossa, sehän saa painoa."
Korvarunojen tekemisessä on paljon hienoa.
"Ensin luodaan hetki, jossa ryhmää tai yhtä vanhusta kuunnellaan. Siinä on tila sinulle puhua, minä kuuntelen ja kirjoitan. Ja kun kokoaa runon heidän sanoistaan, se se on osoitus, että sinun sanasi ovat hienoja. Sääpiirongissa runot saavat tilan ja elävät."
Kuka tahansa voi tulla ja avata laatikon.
"Voit ottaa vaikka kevätlaatikon keväällä ja alkaa keksiä yhdessä lisää kevätsananlaskuja."
Sääpiironki on yhteisötaidetta. Kulttuuriosuuskunta Ilme sai Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun toimipisteeltä projektia varten 2 500 euroa kulttuurin hyvinvointivaikutusten yhteisö-
avustusta.
Avustus on tarkoitettu yhteisöllisyyden, arjen luovien toimintojen ja ympäristöjen edistämiseen kulttuurin ja taiteen keinoin.
"Osastoilla tapahtuvan työskentelyn perustana on rauhallinen ja intiimi kohtaaminen vanhusten kanssa. Yksi lähtökohta toiminnalle on poikkitaiteellisuus ja moniaistisuus", Minna Kemppainen Kulttuuriosuuskunta Ilmeestä toteaa.
Jokaisen vanhuksen kanssa käydään läpi oma pieni taideprosessi, joka saa kehittyä, minne on kehittyäkseen.
Vetäjinä ovat toimineet Timo Harju, Minna Kemppainen, Minna Mukari ja Mirka Kortesoja.
Sääpiironki on pysyvä näyttelyesine. Sen sisältö vaihtuu vuodenkierron mukaan.
"Keskustan palvelutalossa meillä on aika hyvin viriketoimintaa. Toiminta on suunnattu kaikille oululaisille eläkeläisille, talon asukkaille ja asiakkaille", askarteluohjaaja Paula Karjalainen sanoo.
Sääpiirongin ja taidenäyttelyn avajaiset sekä runonlausuntaa keskiviikkona 11.12. kello 14.15. Oulun palvelusäätiön keskustan palvelutalossa (Nummikatu 24).



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva