Artikkelin lähde Kaleva
Merja Aakko
Mimmi Pentikäinen kuvat
"Minun kummeilla on kotina kokonainen kerrostalo!"
Näin tokaisi kerran kirkkoherra Ilkka Tornbergin ja hänen vaimonsa Helenan kummityttö Limingan pappilasta.
Tarina kertoo, että pappilan rakennuttanut kirkkoherra Aron Borg käski lisätä pappilan ensimmäisen kerroksen päälle toisen hirsikerroksen, omalla kustannuksellaan. Niinpä vuonna 1853 valmistui pappilaan uusi päärakennus, joka jäljitteli ulkomuodoltaan kiviarkkitehtuuria ja jossa oli 16 huonetta!
Kerroksiakin löytyy neljä, jos ullakko ja kellari lasketaan.
60 vuotta sitten liminkalaiset olivat vähällä myydä tai purkaa pappilan, koska se ei vastannut käyttötarkoitustaan. Osa talosta jätettiin siksi kylmilleen.
Remontitkaan eivät oikein onnistuneet, ja talo pääsi niin huonoon kuntoon, että 1980-luvulla asunut kirkkoherra oli vakuuttunut sen asuinkelvottomuudesta.
Talokaunottaren pelastukseksi koitui, että Liminka räjähti kasvuun 2000-luvun alussa ja pappilaa tarvittiin laajenevan seurakunnan työtiloiksi.
Arkkitehti Jukka Laurila suunnitteli kylmillään olleen yläkerran remontin, joka laajeni koko taloon ja kesti viisi vuotta.
Nyt pappilassa pääsee matkalle rakennustaiteen historiaan. Talo räiskyy väreissä ja kuvioissa, joita on rapsutettu esiin lastulevyn, haltexin ja lukuisten tapettipapereiden alta. Huoneet noudattavat 1800-luvun rohkeaa ja kansainvälistä tyyliä.
"Värejä tai vapaita muotoja ei silloin pelätty", Helena Tornberg toteaa.
Yläkertaan johtavien portaiden seiniin on vapaalla kädellä maalattu villi sininen ristikkokuvio, alkuperäisen mallin mukaisesti. Kahden huoneen lattiassa on erikoinen okra-keltainen salmiakkimaalaus, jonka malli löytyi maalikerrosten alta.
"Ruudukon esikuvana ovat olleet todennäköisesti eurooppalaisten palatsien kivilattiat", Tornbergit kertovat.
Osa koristelluista hirsipinnoista on jätetty piiloon tapetin alle.
"Museovirastosta kysyttiin, olemmeko todella niin itsekkäitä, että jättäisimme kuviot paljaiksi ja kulutusta kokemaan", Ilkka kertoo.
Tornbergien omalla puolella tunnelman lämmittää jo eteisessä auringonkeltainen paperitapetti.
Täydellistä yksityisyyttä pappilassa ei ole juuri koskaan. Kun Tornbergien lapset olivat pieniä, täytyi soittoharjoitukset joskus keskeyttää seinän takana pidettävän kokouksen vuoksi. Eikä pappilan pihassa ole juuri kuljettu bikineissä.
Kodin ja seurakunnan rajana ovat kauniit vanhat ovet, jotka avautuvat usein, kun Ilkka kulkee töihin ja takaisin.
"Olen vanhan kansan pappi, jolle työaikaa ja vapaa-aikaa ei ole erikseen", hän toteaa.
Helena kaipaa toisinaan selkeämpiä omia rajoja:
"Sanon joskus, että menisit edes ulko-oven kautta", hän naurahtaa.
Kodin kauneutta korostaa, että Tornbergit ovat pelkistetyn linjan ystäviä. Osa kalustosta on perintöä, osa ostettu kirpputoreilta ja loput tehty kierrätysmateriaaleista.
Tornbergit viihtyvät pappilassa vuokralaisina, eikä heillä ole pakottavaa tarvetta omistaa kotiaan. Niukan elämän ihanne yhdistää huikeassa ympäristössä elävää paria.
"Meillä on Helenan kanssa ensiasunto ostamatta", Ilkka naurahtaa.
Artikkelin lähde Kaleva