Artikkelin lähde Kaleva
Ulkona tihuttavan hämärän kontrastiksi värit ja valojen kajot tulvivat galleria kajasteen seinillä.
Esillä on runsas ripustus kuvataiteilija Heidi Toivaiselta (s. 1970), jonka tuoreiden maalausten keskeisiä elementtejä ovat rakennukset ja puut sekä pehmeät, kulmikkaat muodot, viivat, värit ja tilat.
Hiilellä luonnostelluissa öljymaalauksissa seikkaillaan salaperäisillä kulmilla, aukioilla ja puistoissa.
Oululaiselta kuvataiteilijalta aiemmin nähdyt abstraktimmat väripintatutkielmat ovat siis vaihtuneet esittävämmiksi ulkotiloiksi.
Toisaalta Toivainen vaikuttaa aina olleen eräänlainen tilojen hahmottelija, tilat ovat vain muuttaneet ajassa muotoaan.
Pohjustetun pellavakankaan sijasta pohjamateriaalina on nyt mdf-levy, jonka pintaominaisuuksista johtuen värit näyttäytyvät läpikuultavina ja paikka paikoin valuvina.
Toivainen työskentelee intuitiivisesti, antaen hiilen ja siveltimen johdatella ilmaisuaan. Osin abstrakteissa, osin esittävissä maisemissa on alitajuinen kaiku.
Paikat ovat kuin sumeahkoja takautumia jostakin koetusta. Kontrastit, kuten valon ja varjon tai luonnosmaisen ja esittävän väliset kohtaamiset luovat kuviin jännitteitä.
Jospa voisikin hypätä sisään maisemaan, kulkea sen tutkimattomilla kujilla ja kurkkia sisään rakennusten koruttomista ikkunoista.
Terhi Peltonen
Artikkelin lähde Kaleva