Artikkelin lähde Kaleva
Lauri Hirvonen
Oulu Jere Vartiaisella oli 12-vuotiaana unelma. Se oli päästä koripalloilijaksi NBA:han. Urheilu-ura vei ykkösdivariin. Unelmia tuli toinenkin. Se oli kirjoittaa kirja. Oululaispsykologin esikoisrunokokoelma Kirjoitin tämän kärpäspaperille, eikä se tarkoita paljon mitään (Kustannusosakeyhtiö Hai) ilmestyi painosta marraskuussa.
"Kun pitää liftipeukun pulssilla, tietää ainakin aina mihin on menossa. Tietää aina, / että on menossa. / Kutsutaan sitä vaikka elämäksi sydämen jälkijunassa. Kutsutaan, / kun vielä voidaan. / Niin suoraviivaista loppujen lopuksi. / Tämä on kuulemma vielä sitä esipuhetta, vitsihuumoriosuutta. Ehkä."
Näin alkaa Vartiaisen teoksen nimiruno. Runo, joka kertoo läheisen kuolettavasta sairastumisesta.
Vaikka kokoelmateoksen tarinat ovatkin fiktiota, heijastuu runoissa Vartiaisen oma elämä parisuhteesta psykologin työhön.
"Olen yrittänyt kuvata siinä monimuotoisesti ihmiselämää, kurjuutta ja hauskuutta."
Vartiainen sanoo osaavansa olla syvällinen, mutta myös hauska. Kirjoittaminen alkoi blogiin kirjoitetuista huumoriteksteistä. Blogiin, josta kumpusi runokirja ja blogiin, joka sai avopuoliso Maikki Marjaniemen aikoinaan ihastumaan Vartiaiseen.
Vartiaisen juttu on kielessä - kielikuvissa ja sanaleikeissä.
"Haluaisin kuvitella, että olen jollakin tavalla innovatiivinenkin kielenkäytön kanssa."
Vartiainen myöntää, ettei ole runoilijana helpoimmasta päästä, mutta uskoo samalla tekstinsä olevan antoisaa, jos lukemiseen jaksaa panostaa. Runot sallivat monta lukukertaa ja tuovat uusia merkityksiä. Sama runo voi kertoa niin rakkaudesta kuin parisuhdeväkivallastakin.
Vartiainen sanoo, että opiskelukavereille hänen synkät tekstinsä voivat olla yllätys, työkavereille yllättävää voi olla tekstien irroittelevampi ote.
"Ehkä sitä on erilaisia rooleja elämässä."
Vartiainen kertoo miettineensä asettaako psykologin ammatti odotuksia siitä, millainen ihminen hän saa olla.
"Onko sitten ok pitää tuommoista blogia ylipäätään? Mutta haluan pitää kiinni oikeudestani inhimillisyyteen ja typeryyteen myöskin."
Lyriikan pariin Vartiainen ajautui amerikkalaisesta räpistä. Hip-hop-artisti Sage Francisin löytäminen liki kymmenen vuotta sitten oli kova juttu. Niin kova, että Marjaniemi hankki syntymäpäivälahjaksi Francisin kirjeen Vartiaiselle. Teksti kannustaa kirjoituskoneen yläpuolella.
"Ei minulla ollut aavistustakaan, että kieltä voi käyttää semmoisella tavalla kuin hän sitä käyttää", Vartiainen sanoo.
Sage Francisin albumin kautta hän päätyi puolestaan yhdysvaltalaiseen lavarunoilijaan Buddy Wakefieldiin.
"Ihastuin siihen ikihyviksi ja rupesin kuuntelemaan enemmänkin amerikkalaista lavarunoutta, spoken word -runoutta."
Vartiainen ei itse ole vielä lavalle astunut, mutta sekin päivä saattaa olla edessä. "Jos pystyn kauhistukseni jotenkin ylittämään, voisi olla kiinnostustakin. Saisi välittömän reaktion ihmisiltä."
Artikkelin lähde Kaleva