Artikkelin lähde Kaleva
Vuonna 1878 keisari Aleksanteri II määräsi asevelvollisuuslain perusteella perustettavaksi suomalaisen sotaväen. Kaksi vuotta myöhemmin Ouluun sijoitettiin tarkka-ampujapataljoona ja Intiöön rakennettiin kasarmialue vuosina 1880-1881. Sinne majoittui Suomen sotaväen 4. Oulun Tarkk’ampujapataljoona, jossa palveli vain suomalaisia upseereja ja sotilaita.
Kasarmia laajennettiin vuosina 1952-1959, jolloin Intiöön rakennettiin muuan muassa neljä 300 hengen miehistökasarmia ja puolustusvoimien henkilökunnan kerrostalot.
"Intiönkankaan kasarmin puolen päässä radan vieressä oli olkivarasto missä -60-luvun alkupuolella soltut istui täyttämässä patjoja ja niitä piti käydä muksuna jututtelemassa. Pumtsiksi varastoa kutsuttiin."
Sen kupeessa oli paikallisilta maanomistajilta ostettu, yli 2 000 hehtaarin harjoitusalue.
"Pajulanpellot ja Hiukkavaaran ampumarata ja Valkeisjärven maastot tulivat tutuiksi, samoin kaupungin korjaamo, jossa opeteltiin "pinnaamaan" luvan kanssa (pyörien korjausta). Nykyisin asun lähellä Hiukkavaaraa Saarelassa. En olisi uskonut, että joskus asun samoissa maisemissa, missä kävin armeijan."
"Asuin lapsuuteni Hiukkavaaran lähistöllä ja useasti tuli sotapoikia vastaan joko pyörillä tai marssien, kun kouluun menin. Sotku tuli myös tutuksi ja samoin vartiossa olevat pojat. Ihania muistoja lapsuudesta!! Uimaan kun menimme Valkeiselle, pojat ryynäs metässä, ja joskus niitä tuli autolastillisia uimaan viereiselle uimarannalle. Joskus kaverini kanssa kävimme sotkusta ostamassa karkkia vartiossa olevalle sotapoliisille, ja kerran haettiin paperia, kun alkoi veri valumaan sotilaan nenästä. :)"
Sotilaat toivat noin sadan vuoden ajan kantahenkilökunnan työpaikkojen lisäksi oman värinsä oululaiseen liike-elämään, kulttuuriin ja katukuvaan aina 1990-luvun lopun varuskuntien alasajoon saakka.
"Olihan se aika kasvattava ja maailmankuvaa avartava kokemus nuorelle maalaispojalle tuo varusmiespalvelu suuressa kaupungissa. Ensimmäisellä alokasaikaisella iltalomalla kaupungin keskusta kapakoineen ja muine palveluineen alkoi hahmottua, ja elävästi mieleen jäivät nuo helleasuiset ja niin kauniit oululaiset tytöt, joitten veroisia ei ollut nähnyt edes Suosikin sivujen värimainoksissa!"
"Myöhemmin oululaiset pitseriat elivät pitkään varusmiesten pitsatilausten varassa. Joku oli kerran laskenut, että Hiukkavaaraan tuli pitsoja illan aikana n. 1500 kappaletta."
Oulun varuskuntakaupungista on jäljellä enää vain sotilaalliset rippeet. Sotilasläänin ja huoltorykmentin esikunnissa sekä johtamisjärjestelmäkeskuksessa Hiukkavaarassa työskentelee tällä hetkellä noin 170 henkilöä. Heistä noin puolet on sotilaita.
Sotilaiden poistumista on Oulussa toki seurattu jo pitkälti toistakymmentä vuotta, kun Intiön Pohjois-Suomen Viestipataljoona tyhjennettiin jo vuonna 1996 ja Hiukkavaaran Pohjan prikaati vuonna 1998. Pitkään täällä sinnitellyt sotilassoittokunta loppuu virallisesti tämän vuoden vaihteessa.
Sekä Intiön kasarmialue että valtaosa Hiukkavaarasta on muutettu muiden kuin sotilaiden käyttöön ja tarpeisiin.
Kun lakkauttamisaikeet tulivat ensimmäisiä kertoja esiin, täkäläiset nousivat taistelemaan ajatusta vastaan. Taistelu hävittiin.
Vuosina 1991-2009 Oulun läänin maaherrana toiminut Eino Siuruainen sanoo suoraan, ettei hän pääse yli varuskuntien alasajosta.
Tieto tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. "Muistan, kuinka eräs oululaiskomentaja oli hankkeesta yhtä yllättynyt ja murheellinen kuin minäkin. Asiaa oli valmisteltu hänenkin tietämättään."
"Tulee mieleen, onko tässä kysymys laajemminkin siitä, että maahan rakennetaan systemaattisesti järjestelmää, jossa Helsinki määrää ja muut tottelevat?"
"Meillä on usein nuoria, kokemattomia ministereitä ja kokeneita, vahvoja eri ministeriöiden virkamiehiä. Virkamiehillä on monesti halu ja valta keskittää toimintoja sinne, missä he itse ovat. Tässä asiassa ei tunnettu historiaa eikä katsottu kokonaisuutta", Eino Siuruainen huomauttaa.
Sotilastoiminnan viimeisetkin rippeet kuihtuvat Oulussa vuoden kuluttua muistoiksi, kun Pohjois-Suomen sotilaslääni lakkautetaan muiden sotilasläänien tavoin ensi vuoden lopussa. Silloin sotilasläänin esikuntakin tyhjenee Oulun Hiukkavaaran sotilaille jätetystä viimeisestä nurkasta.
Sotilasläänin lakkauttamisen jälkeen jonnekin Ouluun sijoitetaan vain Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimistot, vajaat 20 henkilöä, joista puolet on sotilaita.
Sotilasläänin viimeiseksi jäävä komentaja, kenraalimajuri Jorma Ala-Sankilakaan ei vaikuta innostuneelta, kun hänen tehtävänsä on sammuttaa Hiukkavaaran esikunnasta valot.
Harjaakaan hän ei todennäköisesti jätä ovea vasten pystyyn merkiksi siitä, että talon isäntä on vain käymässä jossakin ja palaa pian.
"Ei toki ole miellyttävää olla se viimeinen henkilö", hän totesi lokakuussa sotilasläänin komentajan tehtävään astuessaan.
Kenraali ymmärtää oululaisten hai-»
keuden, muttei näe tehtyjä ratkaisuja pelkästään ikävinä.
Oulun varuskuntien lakkauttaminen ja uusi maanpuolustuksen johtamisjärjestelmä ovat Ala-Sankilan mukaan osa puolustusvoimien laihdutuskuuria, jonka lopputuloksena Suomen puolustusjärjestelmä ei ole riutunut, vaan paremmassa kunnossa ja kykenevä koko maan puolustamiseen.
"Johtamisjärjestelmäuudistuksessa puolustusvoimat karsii turhaa byrokratiaa ja rationalisoi toimintaansa."
"Osittain on rahastakin kyse", Ala-Sankila toteaa ilmeettömänä.
"Emme tee Oulussa viimeisenä vuotena suinkaan saattohoitoa, vaan pikemminkin vierihoitoa. Kansalaisten turvallisuus - joka on kuitenkin tärkeintä - ei sotilaiden lähdettyä Oulussa heikkene", hän lohduttaa.
Ex-maaherra Siuruainen on eri mieltä kuin ammattisotilas Ala-Sankila.
Siuruaisen mielestä armeijan lakkauttaminen Oulusta on esimerkki siitä, miten yhteiskunnassa tehdään nykyisin hätiköityjä ja pinnallisia ratkaisuja.
"Kun maassa pitäisi olla kattava maanpuolustusjärjestelmä, Pohjois-Suomi on nykyisellään laihoilla."
"Sotilaiden lähtö tapahtui vastoin kansan tahtoa. Se oli, ja on, vakava suonenisku täkäläiselle maanpuolustustahdolle, joka Suomessa on perinteisesti ollut vahva. Tekniikallako se korvataan ja mahdollisilla kumppanuuksilla tai liittoutumisilla?" Siruainen kysyy.
Kuin vastauksena Siuruaisen huoleen Oulun alueen maanpuolustushengen heikkenemisestä kenraali Ala-Sankila lupaa sotilaiden näkyvän edelleen Oulussa.
"Tällä hetkellä puolustusvoimien kertausharjoitukset ovat säästösyistä minimissä koko maassa, mutta jatkossa Oulussa ja Hiukkavaarassakin tullaan näkemään taas enemmän sotilaita. Muun muassa kertausharjoituksissa, kun vuonna 2015 harjoitusvuorokausien määrä nostetaan
18 000:een. Lisäksi järjestämme täällä erilaisia tapahtumia kuten sotilasparaateja. Kyllä me Oulussa edelleen näymme ja näyttäydymme", Ala-Sankila vakuuttaa.
armeija-ajoista Oulussa.
Artikkelin lähde Kaleva