Artikkelin lähde Kaleva
Anne Helaakoski Kaleva
Oulu Kun apteekkarin keräämästä taidekokoelmasta kootaan taidemuseoon näyttely, voiko sen nimenä muuta olla kuin Mixtura coloris? Niin monet mikstuurat ehti monien oululaisen tuntema Eino Snellman pitkän uransa aikana apteekissaan sekoittaa.
Marraskuussa 91 vuotta täyttänyt Snellman on kerännyt taidetta vuosikymmenten ajan. Innostus taiteeseen tuli jo kotoa, missä kerättiin taidetta, ja kuvataideasioita seurattiin lehdistä ja kirjoista. Hänen suvussaan on myös ammattitaiteilijoita sekä isän että äidin puolelta.
Hienovaraista kiinnostusta taiteen keräämiseen Snellman tunsi jo opiskeluaikanaan Helsingissä 1940-1950-luvulla, kun opiskelijaboksin ankeus tuntui vaativan taidetta ja väriä. Vaan taulut olivat opiskelijalle kovin kalliita.
"Ei vielä silloin taide ottanut minua, enkä minä taidetta", asessori Snellman muistelee.
Vaan ajan kuluessa taidetta alkoi kertyä, vaikka Snellman sanookin, ettei ole koskaan valinnut tauluja, vaan ne ovat valinneet hänet.
"Olin mennyt vasta naimisiin, ja vaimoni halusi, että ostan uuden patjan. Otin rahat ja lähdin ostoksille. Kun tulin kotiin, minulla ei ollut patjaa, vaan taulu. En muista, mistä sen ostin, enkä muista, löysinkö taulun, vai löysikö taulu minut."
Myöhemmin se patjakin hankittiin.
Oulun taidemuseon Satula-saliin on koottu yhteensä 28 teosta Snellmanin noin sadan teoksen kokoelmasta. Valinnan suoritti taidemuseon amanuenssi Elina Vieru.
Enemmänkin oltaisiin mielellään näyttelyyn teoksia otettu, mutta Lumipalloefekti-näyttelyn takia tilaa on rajoitetusti.
Mukana on maalauksia, akvarelleja ja veistoksia, ja aiheina muun muassa maisemia ja muotokuvia. Vanhimmat teokset ovat 1800-luvulta ja uusin vuodelta 1991.
Elina Vieru kertoo idean näyttelyn järjestämisestä virinneen viime vuoden marraskuussa, kun asessori Snellman täytti 90 vuotta.
Taidemuseollahan on ollut yhteistyötä näyttelyjen järjestämisessä Eino Snellmanin ja hänen nyt edesmenneen Liisa-vaimonsa kanssa jo 1980-luvulta saakka.
Heidän kokoelmastaan on lainattu teoksia muun muassa Eero Snellman -näyttelyyn ja Åke Mattas -näyttelyyn. Lainassa on ollut myös Werner Åströmin sekä Paavo Leinosen töitä.
"On hienoa, että taidemuseoiden ja gallerioiden lisäksi on yksityisiä taiteenkerääjiä. He ovat esteettisesti suuntautuneita ja heillä on varaa hankkia taidetta. Taidemuseolla olemme tietysti uteliaita, kun pääsemme kurkistamaan yksityiskokoelmiin, ja mietimme kerääjän logiikkaa. Mikä saa taiteen kerääjän hankkimaan teoksia?"
Nyt avattuun näyttelyyn on valittu taiteilijoita, jotka liittyvät Pohjois-Suomeen. Aiheeseen, joka on myös Snellmanin sydäntä lähellä.
Mukana on muun muassa oululaisen Juho Mäkelän Jokimaisema vuodelta 1924 ja kajaanilaisen H. Ahtelan Talviset puut vuodelta 1920. Hailuotoa edustavat muun muassa Tapio Junno Lintuikkuna-veistoksineen (1974) ja Marjatta Hanhijoki akvarellillaan Amaryllis (1991).
Teoksista vanhimmat ovat Wilhelm von Wrightin akvarelli Pyy vuodelta 1844 ja Juho Kyyhkysen öljymaalaus Miehen muotokuva vuodelta 1894. Muuten esillä on teoksia 1900-luvun kaikilta vuosikymmeniltä, painottuen kuitenkin 1910-1920-lukuihin sekä sotien väliseen aikaan. 2000-lukua näyttelyssä ei näy, vaikka on Snellman "jotain pientä" kotiinsa tältä vuosituhannelta hankkinutkin.
Teoksia Snellman on hankkinut sekä taideliikkeistä, taidehuutokaupoista että suoraan taiteilijoilta. Erityiskiitokset Snellman haluaa antaa jo edesmenneelle museonhoitajalle Kaija-Rita Koivistolle, joka neuvoi häntä taideasioissa.
Kysymykseen, mikä oli asessorin ensimmäinen taidehankinta, Snellman puistelee päätään. Hän en enää muista. Mutta sen yhden, joka teki suuren vaikutuksen, Snellman haluaa kertoa.
"Se oli Taistelevat metsot -kopio. Siinä oli nokittelevat urokset ja piilossa riidan kohde. Teos oli hieno, ja se oli yksi asia, joka minut johdatti taiteen pariin. Se on vieläkin seinällä."
Artikkelin lähde Kaleva