Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Oulu Toini Sorvari-Huhtanen on tehnyt näköisnukkeja eri materiaaleista kohta neljännesvuosisadan. Oulun Haapalehdossa asuva nukketaiteilija on työstänyt nukkeja monilla eri tekniikoilla. Osan nukeista hän on huovuttanut, osa on taas työstetty erilaisista massamateriaaleista.
"Omissa nukeissani, varsinkin niiden silmissä, on jotain sellaista, joka muistuttaa omasta äidistäni" hän kertoo.
Kaikkein haastavinta on Sorvari-Huhtasen mukaan hyvän posliininuken työstäminen.
"Ihmiskasvojen lukuisat ilmeet on kaikkein vaikeinta toteuttaa juuri posliinipintaan", hän kertoo.
Ihmiskasvojen anatomian ja piirtämisen alkeiden tuntemisesta on hänen mukaansa kuitenkin aina hyötyä nukkeja työstettäessä.
Näköisnukkeja Sorvari-Huhtanen työstää myös sukkahousuista. "Yksikin liian tiukka langanveto, niin nukke on pilalla", hän tietää
Käsin tehdyt nuket peilaavat Sorvari-Huhtasen mukaan väkevästi tekijänsä elämää.
"Yhdellä kursseista oli hammaslääkäri, yksi parhaita koskaan tapaamiani nukentekijöitä, joka teki enkelimäisen tyttärensä näköisnukelle täydellisen hammaskaluston", hän muistelee.
Sorvari-Huhtasen näköisnuket ja tontut ovat kiertäneet näyttelyissä ja kursseilla ympäri Suomea.
Pisimmän näyttely- ja kurssirupeaman nukeista on tehnyt Kustu-tonttu, jota nukketaiteilija kutsuu mielellään sotaveteraaniksi.
"Kustusta tuli monilla näyttely- ja nukentekokursseilla niin surkean näköinen, että minun oli viimein pakko sitoa se tuoliin eläkepäiviään istumaan", Sorvari-Huhtanen naurahtaa.
Ilakoivien pikku tonttujen joukosta löytyy myös läpi vuoden murjottava Mökö. Nukketaiteilijan mukaan nuken ulkonäköön vaikuttaa aina se, millainen mieli hänellä on nukkea tehdessä ollut. "Tontuillakin voi joskus olla huonoja päiviä", hän vihjaa.
Kustu saa viettää vapaaherran päiviään sisällä ja lämpimässä.
Nukentekijän olohuoneen ulkoikkunan alla kovassa pakkasessa kärvistelee leegio iloisia pihatonttuja. Pakkaseen tottuneet tontut ovat valuposliinia, ne on maalattu askarteluväreillä ja lakattu.
Huovutettua tai sukkahousuista työstettyä nukkea Sorvari-Huhtanen ei tohdi enää ulos laittaa. "Jätin pihalle kerran ison huovutetun peikon, joka oli yhden yön aikana nypitty riekaleiksi niin, että silmätkin olivat revenneet irti kuopistaan", hän kertoo.
Sitä tarina ei kerro, suuttuivatko peikolle kenties pihalle eksyneet mustavarikset vai ehkäpä korttelia kiertänyt kissa.
Ensimmäisen näköisnuken Sorvari-Huhtanen teki 1989 Miia-tyttärestään.
"Kun lasten poskista alkoi pyöreys häipyä, iski minuun kova nukkekuume ja halu saada omat lapset posliininukkeina kirjahyllyyni istumaan", hän muistaa.
Nukketaiteilija on valmistanut näköisnukkeja myös poliitikoista ja julkkiksista.
Jouluisten tonttuhahmojen takana jykevän vitriinin varjoissa lymyilevät muiden muassa Vesa Matti Loirin näyttelemä Uuno Turhapuron hahmo, Spede Pasanen ja Tarja Halonen.
Poliitikkoja esittäviä näköisnukkeja on nähty mennä vuosina oululaisten vaateliikkeiden ikkunoissa myös tonttulakkeihin sonnustautuneena.
Tielaitoksella graafikkona työskennellyt Sorvari-Huhtanen rakasti jo lapsena piirtämistä ja nukkeja.
Hän piirteli ensin kotinsa seiniin, ja vanhempiensa torujen jälkeen kaappien ja verhojen taakse. Nukkeja pikku-Toinin kokoelmiin kertyi 54.
"Lapsuuden lämpiminä kesinä istuin Oulun Laanilassa kotipihamökkimme portailla ja puin päivästä päivään nukkeja, jotka äiti jakoi sitten pois sukulaisillemme", hän muistaa.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomessakin alettiin valmistaa vauvanukkeja suurten sukupolvien tarpeisiin.
Vihdin vanhan pappilan navettarakennukseen syntyi 1952 Dollytex-niminen nukketehdas, joka parikymmentä vuotta myöhemmin muutti Rovaniemelle.
"Tokaisin 18-vuotiaana äidilleni, ettei minusta tulisi koskaan aikuista, jos en saisi itselleni Dollytexin vauvanukkea, jonka äiti sitten joululahjaksi minulle ostikin", Sorvari-Huhtanen kertoo.
Artikkelin lähde Kaleva