Artikkelin lähde Kaleva
Vuokko Kinnula. Professori Vuokko Kinnula menehtyi nopeasti edenneeseen vaikeaan sairauteen 17. marraskuuta Helsingissä.
Vuokko Kinnula oli syntynyt vuonna 1947 Kauhajoella. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1966 Oulussa. Hän suoritti Oulun yliopistossa filosofian maisterin ja lisensiaatin tutkinnot biokemiasta. Vuonna 1981 hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja lääketieteen tohtoriksi.
Kinnulasta tuli sisätautien erikoislääkäri 1987 ja keuhkosairauksien erikoislääkäripätevyyden hän sai kahta vuotta myöhemmin. Fysiologian dosentuuri hän sai 1987 ja keuhkosairauksien dosentuurin 1993 Helsingin yliopistosta.
Vuokko Kinnula toimi Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa keuhkosairauksien erikoislääkärinä 1991-1995, Oulun yliopistossa apulaisprofessorina 1995-1996 ja professorina 1996-2003, jolloin hän oli myös keuhkosairauksien ylilääkärinä Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
Vuonna 2003 hän siirtyi keuhkosairauksien professoriksi Helsingin yliopistoon ja ylilääkäriksi Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan, missä työssä hän toimi elämänsä loppuun saakka.
Tutkijan uransa Kinnula aloitti vuosina 1989-1991, jolloin hän oli vierailevana professorina Yhdysvalloissa Duken yliopistossa. Hänen tutkimuskohteinaan olivat hapenpuutteen ja toksisuuden vaikutukset ja radikaalivauriot keuhkosairauksissa. Viimeisinä vuosina hän keskittyi keuhkoahtaumataudin tutkimiseen.
Kinnula ehti uransa aikana ohjata yli 20 väitöskirjatutkimusta ja julkaista yli 200 artikkelia alan kansainvälisissä, korkeatasoisissa lehdissä. Tutkijana hän oli innostava, ja hänen työnsä jatkui intensiivisesti loppuun asti.
Kinnula kehitti merkittävästi keuhkosairauksien perusopetusta ja osallistui keuhkosairauksien koulutuksen kehittämiseen. Hän oli laatimassa myös ensimmäistä suomalaista keuhkosairauksien oppikirjaa vuonna 1997 .
Hän sai vuonna 2011 arvostetun Maud Kuistilan palkinnon.
Kinnula rakasti lukemista ja liikkumista ja mökkeilyä Saariselällä. Puolisonsa Tuomon kanssa hän aloitti uudelleen nuoruutensa lavatanssiharrastuksen.
Pariskunta matkusteli paljon: mieleenpainuvimmat matkat viime vuosilta olivat Tansanian-suursafari ja Intian-kiertomatka. Lapsenlapset Pinja ja Sampo olivat Vuokolle kaikki kaikessa. Hän osallistui miehensä kanssa paljon Kristiina-tyttärensä perheen arkeen ja lastenhoitoon. Hän vieraili myös usein Oulussa tapaamassa vanhempiaan.
Vaikka työ oli Vuokko Kinnulalle merkityksellistä, oma perhe oli hänelle kaikkein tärkein. Vuokko oli elämänsä loppuun saakka reipas ja valoisa huolimatta vaikeasta sairaudestaan.
Maija Halme
Riitta Kaarteenaho
Pirjo Koistinen
Artikkelin lähde Kaleva