Taide huutaa hiljaa kantaa

Anne Helaakoski Kaleva
Oulunsalo Lumisessa Varjakassa, monen mutkan ja tienviitan takana sijaitsee pieni omakotitalo, ja sen vieressä galleriarakennus. Mökissä ovat asuneet Pirkko ja Leo Räntilä jo 30 vuotta, ja galleriakin on kököttänyt mökin kupeessa jo parinkymmenen vuoden ajan.
Pirkko Räntilä on kansainvälisesti tunnettu raku-taiteilija. Räntilän teokset ovat levinneet ympäri maailmaa. Takana on lukuisia näyttelyitä. Muun muassa viime keväänä Räntilän raku-veistoksia oli esillä Pariisissa jo 12. kerran.
Räntilän galleria on täynnä veistoksia, ja pienen työhuoneen hyllyille on aseteltu jo varattuja töitä. Nykyään kahdeksankymppisenä työskentelytahti on vähän hiljentynyt, kolmeen neljään teokseen vuodessa.
"Töiden määrä vähenee pikkuhiljaa. Niiden aiheet ja työstö ovat kovan työn takana. Sormet alkavat vähän jäykistyä, mutta ei hätää. Teen tätä niin kauan kuin pystyn. Raku on elämäntapa."
Jo pienenä tyttönä Pirkko Räntilä tiesi, että hänestä tulee taiteilija. Hän kävikin ahkerasti taidekursseilla ja harrasti piirustusta ja kuvanveistoa perheen ja työn ohella.
Taidetta hän alkoi kuitenkin tehdä vasta yli 50 vuotiaana, kun hän sairauden takia joutui jättämään työnsä hovimestarina. Raku-taidetta hän alkoi tehdä aktiivisesti vuonna 1989.
Teoksillaan Räntilä haluaa ottaa kantaa. Hiljaisen kannanottonsa ovat Räntilän käsissä saaneet niin aids-orvot kuin Estonian onnettomuus, äidin ja lapsen suhde, luonto kuin alkuperäiskansat.
Tällä hetkellä Räntilä on innostunut suomalaisesta tangosta. Uusin teos on pieni tangopari, joka kuvaa herkästi suomalaisten kaipuuta toisen ihmisen läheisyyteen.
Raku-teosten lisäksi Räntilän käsissä on syntynyt kolme kirjaa. Niistä kahdessa ensimmäisessä hän kuvaa menneisyyttään sotalapsena.
"Olin kaksi kertaa Ruotsissa. Ensimmäisen kerran menin Ruotsiin kymmenvuotiaana ja viivyin viitisen vuotta. Myöhemmin, kun kasvattiäitini kuoli, menin sinne uudestaan auttamaan muuta perhettä."
Kirjansa Pirkko Räntilä kirjoitti kahdessa vuodessa yhteen menoon. Kirjat syntyivät helposti, sillä kirjoittaminen oli sisäinen pakko.
"Menin joka aamu työhuoneelle - minä, joka en osaa edes kirjettä kirjoittaa. Istuin kolme tuntia, ja tekstiä vain tuli ja tuli. Kahden ensimmäisen kirjan kohdalla muutkin lukivat tekstin ennen julkaisua, mutta kolmas, Elämäni matkat -kirja julkaistiin sellaisenaan, ilman mitään muutoksia."
Räntilä korostaa, etteivät hänen kirjansa ole fiktiota. Hänelle kun on suotu taito muistaa kaikkea: millainen sää oli, mistä puhuttiin, mitä syötiin.
"Minulla on hyvä menneisyysmuisti."
Sotalapsivuosilta perua on Räntilän kansainvälisyys. Sen jälkeen hän on ollut lähes jatkuvasti tien päällä. Varsinkin Pariisi on Räntilälle hyvin rakas, ja menoa ei hidasta se, ettei hän osaa ranskaa lainkaan.
"Olen tavannut joka puolella maailmaa vain hyviä ihmisiä. Kun olin Ranskassa poikani kanssa, hän sanoi, että äidin ympärillä on aina lauma ihmisiä auttamassa. Apua muun muassa tulkkaukseen olen saanut suurlähetystöistäkin saakka", hän kertoo.
Varjakan koti ja galleria ovat olleet reissaamisen vastapainoksi turvallinen ja viihtyisä tukikohta. Aikaisemmin Kastellissa asuneet Räntilät halusivat vetäytyä pieneen mökkiinsä perheen poikien vartuttua aikuisiksi. Gallerian he rakensivat, kun veistoksia alkoi kertyä. Pihalla on raku-uuni teosten polttamista varten.
Vaikka gallerian sijainti on syrjäinen, on siellä vieraillut ihmisiä ympäri maailmaa. Uudesta-Seelannista, Australiasta, Etelä-Koreasta, Kanadasta, Saksasta, USA:sta, luettelee Räntilä.
"Paljon olisi niitä, jotka haluaisivat tulla tutustumaan, ja kyselevät, pidänkö kursseja. Vaan kun jo hovimestariaikoinani opetin nuoria, niin en enää jaksaisi. Ja kun tilat ovat niin pienet, ettei tänne mahdu yöpymään. Ruokkiakaan en oppilaita ehtisi", murehtii Räntilä.
Viime kesänä Pirkko Räntilä piti erittäin epävirallisen 80-vuotisnäyttelynsä galleriassaan. Niin epävirallisen, ettei hän tainnut edes vuosilukua mainita.
Nytkin Räntilä aikoo juhlia syntymäpäiviään vain perhepiirissä. Aviomiehensä, poikiensa ja heidän perheidensä seurassa.

Artikkelin lähde Kaleva