Artikkelin lähde Kaleva
Heikki Ketola Kaleva
Kuusamo Luokanopettajana elämäntyönsä tehnyt kuusamolainen Eila Kukkonen muistelee mennyttä tyytyväisin mielin.
Hyvät ihmissuhteet ovat olleet hänelle aina tärkeitä ja ystäviä hän on saanut vuosien varrella paljon.
Heitä ovat muun muassa työtoverit ja monet entiset oppilaatkin, jotka pitävät yhteyttä Kukkoseen edelleen.
"Koskaan ei lasten kanssa ollut hankaluuksia. Voin sanoa, että ihania oppilaita minulla aina oli."
Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Kuusamossa, Rukajärven koululla 1944.
Sieltä Kukkosen oli kuitenkin lähdettävä pian evakkoon, kuten muidenkin kuusamolaisten.
Evakossa Kukkonen oli Pudasjärven Puhoksella. Siellä hän sai tarkastajalta komennuksen opettajan työhön.
Koulu toimi maalaistalossa, jossa olosuhteet eivät olleet kummoiset.
"Lunta tuli sisään ikkunan raoista. Kylmä oli. Lapsilla täytyi pitää vanttuut käsissään."
Sodan päätyttyä Kukkonen palasi opettajaksi Rukajärvelle. Kyläläiset kun olivat vannottaneet, että hänen pitää tulla takasin.
Rukajärvellä hän työskentelikin kolme vuotta.
Seuraava työpaikka oli Nissinvaaran koulu, jossa hän opetti vuoden.
Sen jälkeen Kukkonen siirtyi kirkonkylään Nilon koululle. Siellä hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä saakka.
Vaikka Kukkosen kuulo ja varsinkin näkö ovat heikentynyt ja myös selkä vihoittelee, hän asuu yhä keskustassa sijaitsevassa omakotitalossaan
"Hyvin olen yksin pärjännyt. Lapsilla tosin alkaa olla huoli selviytymisestäni. Hommaisivat minut jo muualle ja ovat lyhyiksi ajoiksi hommanneetkin. Mutta kotona viihdyn parhaiten, ruokaa itse kokkaillen."
Yksi lapsista asuu miehensä kanssa melkein naapurissa, joten tarvittaessa apu on lähellä. Myös kunnan työntekijät käyvät ajoittain kyselemässä hänen vointiaan.
Kukkosella on mahdollisuus siirtyä sotainvalidina Sotainvalidien Veljeskotiin Ouluun, mutta toistaiseksi hän ei ole halunnut kodistaan lähteä.
Sotavamman hän sai mielestään tavalla, josta ei kannattaisi juuri kertoa.
"Mentiin hakemaan hevoskyydillä uusia lottia Lieksassa, joka oli jonkinlainen keskuspaikka. Kyydissä oli väkeä paljon ja minä siinä takimmaisena viimeksi tulleena. Kun hevonen lähti äkkiä liikkeelle, kaikki kaatuivat, osa päälleni. Jalka siinä poikki meni."
Sodan aikana Kukkonen toimi enimmäkseen ilmavalvonnassa.
Kukkoselle on tärkeintä tällä hetkellä se, että nuoret selviäisivät elämässään.
"Toivon heille hyvää tulevaisuutta ja sitä, että he saisivat kunnollisen koulutuksen, jotta elämä olisi helpompaa kuin edellisillä sukupolvilla."
Kuusamossa hän on viihtynyt hyvin. "Tämä on erinomaisen mukava paikka asua. Ihmiset ovat ystävällisiä, ja kaikkien kanssa on helppo tulla toimeen. Mitään asiaa, joka olisi täällä huonosti, ei tule mieleeni.
Kukkonen käy ulkoilemassa päivittäin joko rollaattorin tai kävelykepin avulla.
Harrastuksiin kuuluu nyt lukeminen tai oikeastaan kirjojen sisällön kuunteleminen laitteen avulla. "Silmälaseja en voi käyttää, koska ne eivät enää näköä paranna."
Artikkelin lähde Kaleva