Seurakunnan keskellä kasvanut

Helge Murtovaara Kaleva
Siikalatva Siikalatvan seurakunnan kirkkoherrana lauantaina aloittanut Merja Jyrkkä, 54, ryhtyi jo aiemmin hoitamaan uuteen virkaansa liittyviä tehtäviä kappalaisen virkansa ohella.
Niihin kuuluu esimerkiksi seurakunnan ensi vuoden toiminta- ja taloussuunnitelman laatiminen.
"Kädet ovat työtä täynnä ja pääkin on täynnä. Nyt aloitetaan uuden työn opettelu. Teoriassa se on tuttua ja olen jo sivusta seurannut kirkkoherran työtä, mutta nyt teen työtä käytännössä", Jyrkkä sanoo.
Siirtymistä on osaltaan helpottanut se, että kappalaisen virassa seurakunnan ihmiset ovat ehtineet tulla tutuiksi.
"Ihanteellista tässä on myös se, että paikat ja työkaverit ovat jo ennestään tutut."
Jyrkkä on järjestyksessään toinen Siikalatvan seurakunnan kirkkoherra ja Oulun hiippakunnan seitsemäs naispuolinen kirkkoherra.
Siikalatvan seurakunta on tuoreen kirkkoherran mielestä tiettävästi ainut laatuaan Suomen seurakuntien joukossa, sillä se koostuu tasaväkisistä kappeliseurakunnista.
Kirkkoherra, rovasti Erkki Piri on tehnyt vuoden 2006 alussa aloittaneen uuden seurakunnan yhdistämistoimet, nyt uuden kirkkoherran tehtävänä on kehittää seurakunnan toimintaa.
Ulkoisilta rakenteiltaan seurakunta on Jyrkän mielestä haastava. Seurakuntaan kuuluu viisi kirkkoa ja viisi seurakuntataloa.
"On haasteellista saada seurakunta toimimaan vähenevällä työvoimalla ja resursseilla. Ei siinä pääse turhautumaan, kun näitä asioita miettii."
Työntekijöiden tehtävänä on järjestää kaikille seurakuntalaisille mahdollisuus osallistua, kantaa vastuuta ja olla mukana seurakunnan toiminnassa. Joku laulaa kirkkokuorossa, toinen kantaa kolehtia tai tekee muita tehtäviä.
"Seurakuntalaiset ovat myönteisiä. Se on ensimmäinen asia, joka tulee mieleen. Ihmiset ovat ystävällisiä, mukaansa ottavia ja kannustaviakin. He myös tukevat ja kantavat vastuuta."
Kirkkoherran työ edellyttää mukana elämistä. Mitä enemmän pystyy aistimaan sen, mitä seurakunnassa ja yhteiskunnassa tapahtuu, sen parempi.
"Kirkkoherran pitää kuunnella enemmän kuin paasata", Jyrkkä kertoo.
Tie papiksi ja kirkkoherraksi on Jyrkän mielestä ollut käytännössä aika suora, vaikka matka on toki vienyt oman aikansa.
Rippikoulua seurasi seurakuntanuorten toiminta pyhäkoulun opettajana, isosena ja kuorolaisena.
"Tulen seurakunnan keskeltä ja olen kasvanut seurakuntaan", hän sanoo.
Teologiaa opiskelemaan Jyrkkä ei heti kuitenkaan tohtinut lähteä, vaan opiskeli ja valmistui 32 vuotta sitten kirkon nuorisotyöntekijäksi.
Vuonna 1993 Merja Jyrkkä aloitti teologian opiskelun. Pappisvihkimyksen hän sai vuonna 2002.
Perhesyiden ja muiden ulkoisten tekijöiden vuoksi Jyrkkä ei pitänyt kiirettä opiskelussaan. Hän itse naureskelee opiskelleensa papiksi junassa Helsingin ja Nivalan välillä.
"Tunnelma nyt on samanlainen kuin opiskelussakin. Kun ei tiedä mitä kaikesta seuraa, täytyy vain kokeilla mihin pystyy - se nähdään kymmenen vuoden päästä."

Artikkelin lähde Kaleva