Artikkelin lähde Kaleva
Antti Pylkkänen
Oulu "Heinäpäässä hevonen näkyi kaikkialla. Lumityöt ja muut askareet tehtiin hevosilla. Se oli ihmisen työpari", muistelee Heinäpäästä Pohjoismaiden voitokkaimmaksi raviohjastajaksi ponnistanut Jorma Kontio.
"Hevosia oli pihapiireissä, ja ne kuuluivat elämänmenoon. Innostuin jo parivuotiaana hevosista niin tosissani, että äidin piti kattaa ruokalautaseni lattialle ja asettaa viltti ylleni loimeksi. Siinä tuolin alla sitten söin, kuin hevonen tallissa", kertoo toinen heinäpääläinen ravilegenda, Kontion jälkeen maamme toiseksi eniten täysosumia saalistanut ohjastaja Antti Teivainen.
Kontio, Teivainen, Korven klaani... Heinäpään panos raviurheilulle on ollut jättiläismäinen.
"Jos olisin syntynyt johonkin suureen kaupunkiin tehtaan varjoon, ei alan valinta olisi ollut yhtä helppo", Teivainen kiittelee.
Kontio on samaa mieltä.
"Kasvuympäristö oli uran kannalta paras mahdollinen. Isälläni Mikolla ja sedälläni Laurilla oli hevosia, mutta Oulussa oli muutenkin tekijämiehiä. Allan Korpi totta kai, ja Siiroilla oli kaupungin toinen ravikuningas, Puhemies. Se toinen oli Lauri-sedän Eri-Poika."
Sekä Kontiolle että Teivaiselle raviuran valitseminen oli selviö jo varhain, vaikka jääkiekkokaupungissa elettiinkin.
"Luokallani olivat kärppäläisistä Pekka Arbelius ja Kari Suoraniemi, mutta oma lätkäharrastus jäi, kun kaukalossa tuli vastaan itseä isompia kavereita. Moni ikätoveri ihmetteli hevosinnostustani, mutta päivääkään en ole katunut", kertaa Teivainen.
Kontio sai ajoluvan jo 14-vuotiaana. Lupa heltisi viidellä markalla, eikä kursseja vaadittu. Tätä ennenkin Kontio oli ehtinyt laskemaan kilpaa, sillä säännöt olivat tuolloin joustavat.
"Ensimmäisen startin ajoin 13-vuotiaana Ulla-Maijalla Raahen jääraveissa."
Seitsemän vuotta Kontiota nuorempi Teivainen joutui käymään ajolupansa eteen virallisen kurssin.
"16 vuotta kun täytti, pääsi kursseille. Äimäraution johtaja Olli Koskela toimi opettajana, ja kuri oli kova. Teoriapuolella mentiin rimaa hipoen läpi, sillä kokeessa sai olla virheitä kuusi ja minä vastasin viiteen väärin."
Lupa tuli, ja ura alkoi isä-Teuvon omistamalla Gontsharilla vuonna 1977. Ensimmäinen startti ei vielä menestystä tuonut, mutta pian rikkoontui kuparinen.
"Kurkotettiin Gontsharin kanssa tasaisesta rintamasta voittoon. Silloin tuntui, että taivas aukeaa. Palkinto oli 700 markkaa. Se maksettiin käteisellä ruskeassa kirjekuoressa."
Kaksikon mukaan raveissa oli ennen urheilujuhlan tuntua. Kengät kiillotettiin jo edellisiltana ja päälle valittiin asianmukaiset vetimet. Kumpaakaan kuskia ei toto kiehtonut. "Käytännön hevoshomma vei kaiken huomion", kommentoi Kontio.
"Raveissa oli leppoisa tunnelma. Kerran pääsin tuomarina ja kellottajana toimineen naapuritalon Erkin kanssa toimitsijatorniin raveja seuraamaan. Erkki tuoksahti alkoholille, ja kun hevoset starttasivat, joutui vieressä seisonut tönäisemään häntä ja huomauttamaan, että kello käyntiin, ne juoksevat jo", naureskelee Teivainen.
Kontion mukaan ravireissutkin taitettiin mutkattomasti.
"Kun isä kävi kilpaa ajamassa, lastattiin hevoset ja lapset auton lavalle. Siellä sitä kavioiden seassa matkattiin."
Kontio lähti ensin etelän apajille. Teivainen pitää häntä ladun avaajana.
"Oli helppo mennä perässä, kun tuttu mies oli näyttänyt, että isommissakin ympyröissä voi pärjätä."
Sittemmin raviura on kuljettanut parivaljakkoa maailman ääriin, mutta Heinäpää on säilyttänyt merkityksensä.
"Aina Ouluun saapuessa tulee hyvä mieli. Tuntuu, että palaa kotiin", summaa Teivainen.
Artikkelin lähde Kaleva