Artikkelin lähde Kaleva
Puhoskylä Pudasjärven kaakkoiskulmassa näyttää isommaltakin paikkakunnalta, kun risteykseen sijoittuvaa kylänraittia hallitsevat vilkas kyläkauppa, tanssipaikka Möykkälä ja entinen koulu.
Koulu on jyhkeä kolmikerroksinen kivitalo, ja sitä ympäröivät useat lisärakennukset. Pihalla ei kirmaa enää lapsia, vaan parkissa on muutama venäläinen auto. Paikka on nyt majatalona ja ravintolana toimiva Urhon kievari.
Venäläismiesten porukka tekee lähtöä Ouluun ostosreissulle. Andrey Zhiboedov, Aleksey Lobedev ja Dunaev Valentin kertovat olevansa kolmen päivän matkalla ja yöpyvänsä kievarissa. Zhiboedov kertoo huonolla englannillaan, että ryhmä palaa seuraavana päivänä kotiin Murmanskin alueelle Apatiitin kaupunkiin 700 kilometrin päähän.
Urhon kievarin omistaja, venäläissuomalainen Juri Bespalov, arvelee kolmikon olevan liikematkalla Suomessa. Hän markkinoi koulua venäläisille ja suomalaisille matkailijoille, mutta pääpaino on edellisissä.
Uudeksi vuodeksi paikka on täyteen varattu venäläisille, jotka tulevat viettämään omaa joulujuhlaansa Puhokselle.
Bespalov kertoo, että matkailijoiden viihdyttämiseksi Urhon kievari tekee yhteistyötä muun muassa paikallisten porotilallisten ja Syötteen matkailukeskuksen kanssa
"Lisäksi Puhosjärven ranta on aivan tuossa vieressä. Se on erittäin kalaisa järvi", Bespalov sanoo.
Puhoksen koulu veti viimeiset henkäyksensä reilut kolme vuotta sitten keväällä, kun Pudasjärven kaupunki lakkautti sen ja neljä muuta kyläkoulua.
Bespalov oli etsinyt pitkin Suomea vanhaa koulua, josta suunnitteli ruumisarkkuvarastoa maahantuontifirmalleen. Hän sanoo, että Puhos oli ainoa rakennus kymmenistä tarjokkaista, joka oli täysin puhdas homeesta.
Ajatus ruumisarkkuvarastosta sai jäädä, kun hän huomasi koulun matkailulliset mahdollisuudet.
Uusi omistus on piristysruiske kylälle. Kyläläiset ja matkailijat voivat käydä kuntosalilla. Kyläseura tukee kuntosalin käyttöä siten, että vuosittainen käyttömaksu on lähes mitätön. Myös biljardisali löytyy.
Näkyvin muutos lienee kylälle tullut Urhon kievarin pub ja karaokebaari. Siellä tarjoillaan myös hampurilaisia ja muuta syötävää.
Kyläläisten kertoman mukaan lauantaisin erittäin suosittu Möykkälä kärsi kesällä yleisökadosta, kun väki tungeksi kievariin laulamaan karaokea.
Koululla asutaan vuokralla. Uuden omistajan aikana vanhoja asuntoja on remontoitu. Koulun luokkatiloista on remontoitu lisää asuntoja ja matkailijoiden majoitustiloja.
Enimmillään koululle mahtuu tällä hetkellä yöpymään 10 matkailijaa, mutta uutta tilaa on rakenteilla.
Vuokralaisia asuu nyt kymmenessä huoneistossa, ja kaksi asuntoa on vielä vapaana. Yksi vuokralaisista on Mervi Sinitalo, joka tuli Puhokselle Nokialta reilu vuosi sitten.
"Paremmin viihdyn täällä kuin etelässä. Luonto on niin hieno, ja rauhallisuus viehättää", hän sanoo.
Koululla vannotaan nyt presidentti Urho Kaleva Kekkosen (1900-1986) nimiin. Seinillä on kuvia, hyllyissä kirjoja, ja myytävänä on muun muassa Kekkos-paitoja sekä -mukeja.
Idea on Bespalovin. Presidentti kävi yöpymässä Puhoksen koululla opettajan asunnossa päiviä kestäneellä hiihtoretkellään Suomussalmen Ämmänsaaresta Pudasjärven Korpiselle helmikuussa 1956.
Silloin Kekkonen huomasi, että alueelle pitää tehdä tie. Koulun vieressä menevää Puhos-Näljänkä-tietä kutsutaankin Kekkosen tieksi.
Kievarin talonmies Arvi Turunen on remontoimassa Kekkosen sviittiä opettajan asunnosta, parempaa hotellihuonetasoista majapaikkaa turisteille.
Kumpia Bespalov arvelee kievarin Kekkos-teeman vetävän enemmän, suomalaisia vai venäläisiä?
"Hänhän oli hyvässä yhteistyössä neuvostoliittolaisten kanssa. Kyllä tämä houkuttaa kovasti molempia."
Siitä, kun sukset seisoivat rivissä Hannuksen koululla Kiimingissä arkisen talvipäivän merkkinä, on jonkin aikaa. Puolenkymmentä vuotta.
Kylmilleen ei sodan jälkeen kohonnut opinahjo kuitenkaan jäänyt - siellä sykkii kiivaana kyläläisten sydän.
Tälle vuodelle se on tarkoittanut ohjattua toimintaa, kuten Kiiminkijoen opiston käsityökerhoa ja jumppaa, seurakunnan kanssa yhdessä järjestettyä äitienpäiväjuhlaa ja maakirkkoa, mutta myös kyläläisten omia juttuja. Joulua kohden se on tarkoittanut myös esimerkiksi kinkkubingoa keskiviikkoisin. Väkeä tulee naapurikuntia myöten.
Jouluaskarteluilta yhdessä seurakunnan kanssa on jo perinne.
"Aina on ollut väkeä ja monenikäistä", kyläyhdistyksen puheenjohtaja Hannele Kutilainen toteaa. "Nytkin joku on vaihtanut työvuoronsa päästäkseen paikalle."
Seurakunnan väki on taaskin lähtenyt mieluusti Hannukseen. Isoset laittavat paikat valmiiksi, nuorisotyönohjaaja Seppo Meriläinen tarttuu kitaraan ja laulattaa. Perhetyöntekijä Riina Moilanen ja nuorisotyönohjaaja Aulikki Rinta-Säntti opastavat, miten eilisen päivän sanomalehdestä ja neulelankojen jämistä syntyy ovikranssi johdattamaan vierasta kodin jouluun.
"Tässä on kyse Hannuksen identiteetistä", Rinta-Säntti toteaa. "Kun hannuslaisille järjestää jotain, he tulevat paikalle ymmärtäen, ettemme tarjoa toimintaa vain toiminnan vuoksi."
Joulu on myös tuoksuja, Hannuksen koulun askarteluilta muistuttaa. Valma Kaijala, tunnustettu pitopalveluemäntä, ja yläkoulun kotitalousopettajana toimiva puheenjohtaja Kutilainen ovat tehneet piparitaikinaa, josta kylän pienimmät pääsevät muoteilla leikkaamaan omat kakkunsa.
Koulun ovi paukkaa, kun punaposkisia lapsia lamppaa paikalle. Muumit, lampaat, hirvet ja kuuset - kukin leipuri leipoo oman pellillisen. Isolan Jaska saa kunniatehtävän toimia paistajana. Hurun Aarno taas istuu seuraksi vahtimaan paistovahtia.
Kaikki pääsevät maistamaan.
Kahvittelu on kyläyhdistyksen tilaisuuksissa hyvin tärkeää, puheenjohtaja kertoo, eikä sitä harrasteta ilman kastettavaa.
"Bingoon tulijat aina arvuuttelevat, mitähän pullaa on tällä kertaa", Kutilainen naurahtaa.
Kahvittelusta maksetaan omantunnon mukaan, ja bingostakin saadaan keskimäärin 45 pelaajalla vähän tuottoa. Keskeisin varojen lähde ovat kuitenkin erilaiset tapahtumat, joihin tiloja vuokrataan.
"Joskus on yhtenätoista iltana peräkkäin perhejuhlien viettäjiä ja muita", Kutilainen toteaa.
Kyläyhdistyksen on kerättävä joka vuosi pitkä penni. Pelkästään seuraavaan sähkölaskuun uppoaa nelinumeroinen summa.
Hannuslaiset, joita asuu koulun tienoon ohella viiden eri kylänreitin varrella, ovat aika ajoin tunteneet olevansa kotikunnalle rasite. Kutilaisen mukaan uusien hannuslaisten muuttoa on vaikeuttanut rakennuslupien saanti. Kolmensadan asukkaan kylälle olisi tulijoita paljon enemmän kuin kunta on mahdollistanut.
Hannuslaiset ovat joskus tunteneet olevansa syrjässä. Nyt uuden Oulun kynnyksellä onkin naureskeltu hyvillään, että vuoden vaihteesta ollaan suurkunnan maantieteellisessä keskipisteessä.
Salin seinällä on kuva lukuvuoden 1949 koulukkaista. Aarno Huru on yksi heistä. Nyt hän nauttii katsellessaan kylän lasten askartelua ja leipomista.
"Eikö oo aika hyvin homekoululta", hän nakkaa vähän terveisiä koulun kohtalosta päättäneille.
"Hannuksen oulu" lukee rakennuksen tienpuoleisessa päädyssä. K-kirjain on "pudonnut" pois.
Ei se mitään. Merkityshän se on tuollakin ilmaisulla.
Oli onnellinen sattuma, että Helga Pyykösen aviomies Jorma erehtyi nuohousreissullaan Ylisuvannon koulun katolle Vaalassa.
Nuohottavaa ei vuotta aikaisemmin lopetetusta koulusta löytynyt, mutta löytyipä vaimolle komea paikka toteuttaa haaveensa.
"Kun ensi kerran olin tänne tulossa, en meinannut löytää koko koulua. Sitten kun astuin autosta pihalle, tuntui, että täällä on hyvä henki", Helga Pyykönen muistelee.
Ajatus itselle tärkeitä arvoja kunnioittavasta hoivakodista oli hautunut naisen mielessä jo jonkin aikaa.
"Iso askelhan se oli sairaanhoitajalle. Leader-rahaa saatiin, mutta hirveästi jäi maksamista itsellekin."
Koulu riisuttiin remontissa paljaaksi hirsikehikoksi, ja se oli vahva. Aikanaan Pyykönen kuuli hoivakotiin asukkaaksi tulleelta mieheltä, että varmasti on hyvä ja kunnolla tehty talo.
"Hän oli itse ollut ajamassa jykeviä hirsiä koulutyömaalle 1930-luvun lopulla."
Alku oli epävarmaa aikaa. Tusinaa hoivapaikkaa ei meinattu saada täyteen. "Yksityinen hoivakoti oli vielä silloin joillekin uusi ja outo juttu."
Kyläläiset kuitenkin ottivat uuden yrittäjän lämpimästi vastaan. Nuojua-Ylisuvannon kyläyhdistyksen tukikohtana oli jo entinen rautatieasema, joten tulijaa ei koettu uhaksi.
"Koulun lopettaminen oli kova paikka, mutta siihen murheeseen ei jääty rypemään", sanoo hoivakodissa työskentelevä, Nuojualla asuva Marja Keränen.
Helga Pyykönen sanoo, että vanhusten hoitamisesta ei tulisi mitään ilman alan yrittäjiä. Suvannossakin paikat ovat olleet jo pitkään koko ajan täynnä.
"Kunnat tekevät maksusitoumuksia, jolloin hoito täällä ei ole asukkaalle sen kalliimpaa kuin jossakin laitoksessa."
Se, ettei hoivakoti ole aivan kirkonkylän palvelujen äärellä, ei haittaa oikeastaan mitään.
"Palveluja voidaan tuoda tänne. Ja hyvin ovat omaisetkin meille osanneet."
Suvannon asukkaat ovat muistisairaita vanhuksia.
"Yli 90-vuotiaita on kolme ja alle 80-vuotiaita kaksi, loput siltä väliltä."
Kukaan ei kuitenkaan ole vuodepotilas, eikä unilääkkeitä juuri käytetä.
"Tämä on heille koti. Täällä touhutaan ja liikutaan voimien mukaan. Jos ei nukuta, tarjotaan läheisyyttä ja voileipä ennemmin kuin unipilleri."
Vanhan koulun pihamaa on avara. Kesällä istutaan ulkona, katsellaan kun peruna kukkii ja työnnetään pyörätuoli kypsiä marjoja notkuvan viinimarjapensaan vierelle.
"Laajennukselle olisi selvä tarve. Ikä vain alkaa tulla vastaan. Mutta kun me tästä joskus luovumme, uskon että toiminta jatkuu."
Lyhyt talvipäivä alkaa jo hämärtää, kun taloon saapuu iso kasa joulukortteja. Inga Kugappin kortin välistä putoaa kaunis koriste.
"Petroskoista olen kotoisin ja Oulusta muutin tänne. Kun vain osaisin olla hyvin, että saisin täällä olla."
Helga Pyykönen kampaa Ingan tukkaa ja vakuuttaa, että kaikki on hyvin.
Oulunsalolaisen Alli Metson huone on lohkaistu entisestä luokasta. Omat tärkeät valokuvat ja ruukkukukat ovat pienellä pöydällä liinan päällä.
"Oikein hyvin viihdyn. Mutta jos nyt meinaatte kuvan ottaa, niin ensin pitää kyllä katsoa, että onhan tukka hyvin."
Artikkelin lähde Kaleva