Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Silmälääkäri Anja Dammert esittelee Caritas-kodissa pientä vastaanottoaan, joka on sommiteltu oman kodin kirjastohuoneeseen. Asiakkaat silmälääkärin luo löytyvät Caritaksesta. Vastaanottokäynnit eivät ole mitään pikavisiittejä, vaan niihin sisältyy paljon seurustelua.
"Vanhusten palvelukodeissa pitäisi olla mahdollisimman paljon lämpöä ja huolenpitoa. Haen asiakkaat henkilökohtaisesti kotoa ja saatan heidät sinne myös takaisin, mistä he ovat hyvin onnellisia. On ihanaa, jos voin työlläni tuoda vanhusten arkeen iloa. Samalla saan iloa itsekin", Dammert kertoo.
Virallisesti Dammert jäi eläkkeelle kymmenen vuotta sitten, mutta koska asiakkaita tuntui aina vain riittävän, jatkoi hän osa-aikaisesti virassaan. Muutettuaan Caritakseen tahti on hioutunut oman jaksamisen mukaiseksi.
"Otan vastaan kahdesta kolmeen asiakasta viikossa", hän sanoo.
Samalla Dammert jo häärii pöytään cappuccinoa ja, totta kai, karjalanpiirakoita rasvanokareilla höystettyinä. Rouva on juuriltaan karjalainen, joten piirakat, sultsinat ja tsupukat ovat mieluisia herkkuja.
Nuorekkaan ja elegantin oloinen Dammert ei tarvitse lainkaan lääkkeitä ja henkistä vireyttäkin riittää. Vastikään hän piti kaksi luentoa muistisairauksista. Hän opiskelee ranskan kieltä, vetää Caritaksessa runopiiriä ja järjestää silloin tällöin kotiinsa rouvakestejä.
Vanhuuden mukanaan tuomat vaivat ovat riipaisseet Dammertia kuitenkin hyvin läheltä. Pari vuotta sitten Dammertin aviomies, patologian professori Kai Dammert, 93, joutui muuttamaan sotavammansa takia ODL:n Veljeskotiin. Anja Dammert jäi Caritakseen.
Elämä muuttui kertaheitolla. Hiljaisuuden syvinä hetkinä paperille piirtyi runoja, joista syntyi kokoelmateos Runoja läheisille.
/Olen vailla lohdutusta/ja näin avioliittoni on muuttunut hoitosuhteeksi, jonka alle tunnen nääntyväni./Olisin halunnut sen hyvän pitkän/iloisen, eroottisen, onnellisen elämän jatkuvan/mutta nyt tämä on sairaskertomuksen kertaamista./Hellyys on vaihtunut sääliin ja myötätuntoon…/Tätä en ollut odottanut…/
Dammert koskettelee elämänmakuisissa teksteissään rohkeasti koko ihmiselämän tunneskaalaa, iloja ja suruja, rakkautta ihmiseen, rakkautta luontoon.
"Olen sanonut herkkiä asioita, mutta jollen olisi tehnyt niin, se ei olisi ollut aitoa itseäni. Toivon, että runoistani löytyy teemoja, joihin lukija voi samaistua ja kenties saada niistä lohtua."
Tekeillä on parhaillaan uusi runokirja arjen pienistä iloista.
Dammertin elämä on seestynyt ja vaikein aika on ohi.
"Käyn mieheni luona lähes päivittäin, sillä kaipaamme toisiamme kovasti. Kai on yhä varsin skarppi. Suhteemme on hyvä ja käymme keskenämme henkisesti hyvin antoisia keskusteluja."
Anja Dammert on aktiivinen yleisönosastokirjoittaja. Hän on ottanut kantaa ajankohtaisiin asioihin, kuten vanhustenhoitoon, lasten kasvattamiseen, homoseksuaalisuuteen, lääkeasioihin ja genetiikkaan.
Vaikka Dammert kirjoittaa rohkeasti, hän on huomannut, että elämässä pärjää paremmin, kun antaa tilaa toisillekin. Asiat voi sanoa suoraan, mutta nätisti loukkaamatta toista.
"Vanhuuden myötä myös estetiikan kaipuu syvenee. En itsekään halua lukea mitään kovin rajua."
Dammert oli evakkotaipaleelle lähtiessään kaksivuotias. Suistamon asemalla tyttö karkasi äidiltään ja juoksi junaraiteille. Äiti sai tytön viime hetkellä kiinni.
Elämä voitti ja siitä tuli rikas. "Työni on ollut antoisaa ja olen nähnyt paljon maailmaa. Jännittävin seikkailu oli kun työskentelimme 80-luvulla Kain kanssa Afrikan Tansaniassa suuressa opetussairaalassa. Kilimanjaro näkyi kotimme ikkunasta."
Nykyään matkustelun sijasta korostuvat läheiset ihmissuhteet ja yhdessä tekemisestä iloitseminen.
"Vanhana ihmiseen tulee hiljainen tyytyminen elämään. En pelkää enää mitään."
/Meillä on vain yksi elämä/siis tämä fyysinen elämä./Miksi emme voisi nauttia siitä, mitä meidän on: yhdessä/iloita uudesta päivästä/elävästä luonnosta kaikesta runsaudesta…/, Dammert kirjoittaa.
Artikkelin lähde Kaleva