Salaliitto!
Lukuunottamatta äitinsä ja parhaan kaverinsa palautetta,
Kirja alkaa kristillisten homoporno-seminaarista.
"Tämän kirjailijan kaltaiset seksuaaliraunioiset ihmispolot innoittavat meitä jokaista - käsi hakeutuu kuin vaistomaisesti hapuilemaan pippurikaasusumutinta. Tällaiset hahmot saavat meidät pysähtymään arjen keskellä ajatukseen: mielenterveyspalveluja on supistettava entisestään mikäli tällaisia timanttisia tutkimuskohteita on löydettävissä."
"Kun kirja ilmestyi, en voinut tietää, että se sattuu samaan ajankohtaan kuin ’suuri homokeskustelu’. Toki aihe oli pulpahdellut aiemminkin ja minulla oli aavistuksia, mihin suuntaan keskustelu oli menossa. Tulkitsin vain aikaani."
"Homona koko se keskustelu tietysti ottaa aivoon", hän jatkaa.
"En ajattele koskaan, miten muut reagoivat. Se on täysin mahdotonta. Joskus jokin uppoaa, toisiaan jokin ei."
"Kirja on pitkän työn tulos. Minulla meni tovi, ennen kuin löysin oman ääneni. Televisiota varten olen vuosien varrella kirjoittanut pirun paljon ja kaikki ne käsikirjoitukset ovat valmentaneet minua tähän", hän kertoo.
Koskimies on ollut mukana käsikirjoittamassa muun muassa Popstarsia, Sillä silmällä, Seikkailu-Robinsonia, W-tyyliä, Uutisvuotoa ja Presidentin kansliaa.
"Kirjan voi nähdä jatkumona kahdelle viimeksi mainitulle genrelle. Presidentin kansliaa tehdessäni huomasin, että minulle on niin paljon tekstiä, jonka muoto ei ohjelmaan mahdu. Samaan aikaan Gummeruksella mietittiin, kuka tuota ohjelmaa käsikirjoittaa ja sieltä otettiin yhteyttä. Siitä kirjan hiominen alkoi, noin kaksi vuotta sitten."
Korusähkeitä on kirjoitettu päiväkirjan muotoon syyskuun alusta 2009 aina elokuulle 2010. Ihmiset ja tapahtumat ovat "autenttisia".
"Lyhyt muoto sopii minulle", hän toteaa ja jatkaa:
"Käytin hyväkseni lehtileikkeitä ja pidin huolta siitä, että asiat ja tapahtumat ovat suht oikeassa järjestyksessä. Huvitin itseäni tätä kirjoittaessani."
"Pidän ihmisistä ja sehän on satiirin kirjoittamisessa järjetön lähtökohta. Mutta inhoan tunkkaista satiiria, joka on lähtökohtaisesti negatiivista. Korusähkeitä soljuu, koska se on myönteisesti kirjoitettu."
"Alteregoni hengailee kaikkien ihmisten kanssa. Vaikka se niitä tölvii, niin se ei pysty elämään ilman niitä. Se suhtautuu asioihin ymmärtäen ja halaa kaiken kuoliaaksi. Minulle ei sovi
Vaikka satiirilla on Suomessakin pitkät perinteet, se ei ole täysin lyönyt itseään läpi lajityyppien huipulle.
"Olen täysin eri mitä, etteikö Suomessa osattaisi tehdä hyvää satiiria. Osataan ja sen tekijänä tiedostan, että minulla on tietyt vaatimukset. Päätehtäväni on todellakin näyttää, ettei keisarilla ei ole vaatteita."
"Mielestäni ongelma on se, etteivät ihmiset Suomessa tunnista satiiria. Esimerkiksi television puolella Ihmisten puolue -ohjelma ei ole satiiria, vaikka niin väitetään."
"Mutta minä jaksan odottaa ihmisten heräämistä, mielessäni on jo seuraava kirja. Satiiri on minulle, jos ei nyt elämäntehtävä, niin ainakin pitkäntähtäimen työ. Satiirikon ääni on minun ääneni."
"Himo kirjoittaa tällä tyylillä tulee siitä, että minulla on voimakas tarve kommentoida maailmaa. Enkä todellakaan ole tosikko, minut on uitettu kämpissä. En pysty kommentoimaan maailmaa vakavana."
"En ole rakentamassa itselleni erityistä julkisuuskuvaa, se ei sovi elämänfilosofiaani. Olen myös liian vanha kikkailuun. Olen mikä olen, joka suuntaan. En peittele, että olen homo. Jos sitä kysytään, niin vastaan. Olen kaiken keskiössä ja silti ulkopuolella", hän muotoilee.
"Olen tiennyt aina, että tulen olemaan esillä, tavalla tai toisella, työni kautta, mutta minulla ei ole hinkua vallankahvaan tai tosi-tv-raatiin. Minulla on ollut huipputuuria, että minun on annettu touhuta vapaasti."
"Nyt teen satiiria ja that’s it!"
"Alteregoni hengailee kaikkien julkkisten kanssa. Vaikka se niitä tölvii, niin se ei pysty elämään ilman niitä."
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>