Arvonimet ja kunniamaininnat eivät lopu ihan heti, kun alkaa selvittää, mikä mies oli tasan sata vuotta sitten Simossa syntynyt taiteilija
Värikäs persoona, siitä ei ole epäilystäkään, niin kummallisia ovat Aaltonasta kerrotut ja luettavissa olevat jutut. Wikipediakin luonnehtii miestä osuvasti "suomalaiseksi kuvataiteilijaksi ja seikkailijaksi".
Aaltonan persoona jäi Pekka Rönköllekin mysteeriksi.
"Kuvauksesta on kuitenkin saattanut tulla ohut, mihin vaikuttaa ennen kaikkea se, etten ole tavannut kuvauksen kohdetta henkilökohtaisesti", Rönkkö kirjoitti Simosta Paavin hoveihin -otsikoidussa näyttelyluettelossa.
Pääosin lehtikirjoituksiin perustuneen Rönkön kuvauksen pohjalta voi tarjota näin merkkipäivän kunniaksi muutaman välähdyksen tästä taiteilijasta, jonka V. Aaltona -signeerauksilla varustettuihin tauluihin törmää yhä edelleen niin koulujen juhlasaliin pystytetyissä kiertävissä taidemyyntinäyttelyissä kuin Bukowskin taidehuutokaupoissa.
Veikko Pälven nimellä vielä tuolloin esiintynyt nuori taiteilija pääsi Helsingin taidehallin yhteisnäyttelyyn keväällä 1940 ja Oulussa kirjoitettiin, kuinka "oululainen taiteilija herättää huomiota Helsingissä". Aaltonan töitä oli tuon ensimmäisen taidehallin näyttelyn jälkeen esillä useissa, pääosin Helsingissä pidetyissä yhteis- ja yksityisnäyttelyissä.
Vuonna 1946 Aaltona muutti Ruotsiin, mistä alkoi kantautua myös uutisia eri näyttelyistä.
Aaltona kävi myös koulunsa Oulussa, kunnes kahden lyseovuoden jälkeen siirtyi 17-vuotiaana Kajaanin seminaariin, josta valmistui kansakoulunopettajaksi.
Opettamisen sijasta nuorukainen lähti opiskelemaan taidetta ensin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun 1934-1936 ja heti sen jälkeen Italiaan vuosiksi 1936-1939 Regia Accademia di Belle Artiin ja Accademia di Mosaicoon. Taideopinnot jatkuivat Ruotsissa 1946-1947, jossa Aaltona opiskeli Tukholman Kungliga Akademien för de Fria Konsternassa.
Vaikka Aaltona viihtyi Etelä-Suomessa ja ulkomailla, nähtiin taiteilija pohjoisessa moneen otteeseen. Aaltona päätyi esimerkiksi helmikuussa 1941 Oulussa perustetun ja
Veikko Aaltonan oululaiskytkökset nousivat esille myös ruotsalaislehdistössä 1950-luvun alussa. Tällä kertaa ei ollut kyse miehen taiteesta vaan iltapäivälehdistön kohujutuista. Otsikot liittyivät Aaltonan asunnossa tammikuussa 1951 sattuneeseen tulipaloon, jossa tuhoutui yli 400 taulua. Taulut oli arvioitu noin 700 000 kruunun arvoisiksi ja vakuutettu noin 225 000 kruunun arvosta.
Aaltona tunnusti aiheuttaneensa tulipalon, mutta hän voitti myöhemmin jutun vakuutusyhtiötä vastaan. Mielentilatutkimus oli nimittäin todistanut hänen sytyttäneen asuntonsa unitilassa, jossa asunto oli muuttunut viholliskorsuksi.
Palon syttymissyyn selvittelyn yhteydessä Tukholman poliisi oli saanut Suomesta tietoja, joiden mukaan Aaltona oli ollut vuonna 1941 epäiltynä Oulussa niin ikään tuhopoltosta. Aftonbladet kaivoi esille muitakin Aaltonaan liittyviä rikosepäilyjä ja tuomioita. Tämän jälkeen ruotsalaislehdistö riepotteli Aaltonaa useilla jutuilla, joissa hänen taidettansa ja asemaa taiteilijana kyseenalaistettiin rankalla kädellä.
Kaiken tämän pyörityksen jälkeen Aaltonan olisi kuvitellut vaipuvan unholaan. Toisin kävi.
Taiteilija piti 1950-luvun loppupuolella lukuisia näyttelyitä erityisesti ulkomailla. Lisäksi hän kirjautti ansioluetteloonsa sellaisen litanian kunnianosoituksia ja arvonimiä, että ne noteerattiin Suomessakin.
Kun Aaltona vielä kertoi lehdissä paavien Pius XII:n ja Paavali VI:n ostaneen hänen uskonnollisia maalauksiaan, sai taiteilija itselleen muun muassa "paavien hovimaalari" ja "katolisen kirkon hovimaalari" -leimat.
Esimerkiksi
Aaltona palasi senkin jälkeen aina silloin tällöin lehtien palstoille ja esimerkiksi keväällä 1974 ilmestyneessä Hymy-lehdessä Aaltona sai vuolaasti kertoa itsestään paitsi kuvataiteilijana myös runoilijana. Aaltona kertoi Hymyn toimittajalle että hänellä on kaikkiaan 18 runokokoelmaa odottamassa arkistossa julkaisuaan.
Noita kokoelmia ei ole koskaan julkaistu, mutta tarina "kallisarvoiselle pergamentille eräässä luostarissa" kirjoitetuista runoista on yksi lukuisista Aaltonaan liittyvistä ja hänen kuolemansa jälkeen elämään jääneistä legendoista.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>