Lapinpukuun pukeutunut kaunotar nojailee kaihoisasti puuhun ihaillen Elvis-lookiin sonnustautunutta adonistaan.
Lasivitriiniin sikin sokin asetelluissa kultakehyksissä valokuvissa kohtaavat kaikki kliseet ja lappalaisromantiikka hulvattoman överiksi vedettynä sekamelskana.
Kokoelman yli 300 teoksessa näkee myös, miten ajat ovat muuttuneet noiden valokuvien oton välillä. Kulttuurialan yksikön seinille on siis ripustettu silkkaa kulttuurihistoriaa.
Tuolloin silloinen Oamkin viestinnän osaston johtaja
Kokoelman teemaksi valittiin pohjoinen.
"Vedimme viivan Oulun korkeudelle, eli teosten piti olla Oulusta tai sitä pohjoisempaa, ja suomalaisilta tekijöiltä. Halusimme nähdä, miten pohjoista on käsitelty valokuvataiteen kautta aina tieteellisestä ja antropologisesta kuvaamisesta nykytaiteeseen. Kokoelmaan valittiin myös eri elämänaloista ja erilaisista todellisuuksista kertovia teoksia."
Koska teoksiin haluttiin valokuvataiteellinen näkökulma, esimerkiksi luontokuvat rajattiin pois. Myöskään puhtaita lehtikuvia kokoelmassa ei ole, sillä teosten haluttiin olevan kuvaajien omia töitä ja tulkintoja eikä toimeksiantoja.
Tolonen kertoo teosten kokoamisen suurimman haasteen olleen aika. Budjettisyiden takia työ piti tehdä syksyllä 2005 omien töiden ohella.
Vanhimpia töitä ei ollut niinkään vaikea, vaan työläs löytää.
"Jo 1800-luvun lopulla oli vallalla antropologiahulluus ja lapinhulluus. Erilaiset seikkailijat ja tutkijat kävivät kuvaamassa pohjoista Keski-Euroopasta saakka."
"Uudempia töitä kyllä jo tunsin, mutta nuo tutkimusretket museoihin toivat ahaa-elämyksiä. Sieltä löytyi sellaisia kuvaajia, jotka eivät ole yleisessä tiedossa eivätkä valokuvataiteessa noteerattuja. Välillä tuli ihmeteltyä, miksei kukaan ole nähnyt näitä!"
Myös nykyvalokuvaajien kohdalla kävi muutaman kerran hyvä tuuri.
"Esimerkiksi
"Kokoelma on hieno ja ainutlaatuinen, mahtaako muualla Suomessa vastaavaa ollakaan. Sarjakuvaoriginaaleja myydään todella vähän, mutta se on ehkä nyt nousussa sarjakuvien arvostuksen kohoamisen yhteydessä", miettii Tolonen.
Kokoelma siis hankittiin kiireellä budjettiaikataulun takia, ja sen jälkeen käsissä oli varaston täydeltä taidetta. Projekti olikin lähes pysähdyksissä pari vuotta, kun teoksia luetteloitiin, valokuvattiin, tehtiin katalogi, ja mietittiin, mihin niitä ripustetaan. Kaikki tehtiin päivätöiden ohella. Viime elokuussa sattui vielä vesivahinkokin, joka turmeli muutamia töitä. Ne on kuitenkin pelastettu ja pantu kuntoon.
Kokoelman esille saanti sai potkua, kun
Nyt kokoelma on virallisesti julkistettu ja esillä kulttuurialan yksikön kolmessa kerroksessa. Osa kokoelmasta on jo ollut julkisesti nähtävissä Oulun taidemuseon Routa-aika-näyttelyssä vuonna 2009.
"Toivoisin, että tästä tulisi pitkäaikainen projekti ja kokoelmaa voisi vielä täydentää muutamalla helmellä."
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>