Voipion henkilöissä, varsinkin lapsihahmoissa asuu filosofi. Pikku prinssin perintö "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin; tärkeimpiä asioita ei näe silmillä" löytyy nimitarinasta, jossa pohditaan hyvin Voipiolla muutoinkin esiintyvää ajatusta toiseudesta ja normaalista.
Selvästi näkee, ja ilahtuu, millainen sanojen ja kielen rakastaja Voipio on. Tarinoissa törmää tuon tuostakin sanaan, jota voi makustella. Yksin lukeva aikuinen kaipaa todella jotakuta, jolle lukea ääneen.
Se mikä erityisesti miellyttää on miljöö. Moni kertomuksista on hahmotettavissa Ouluun, ellei aina kadunnimen perusteella, mutta muutoin oivaltavasti tunnelmaltaan.
Monesta asiasta ei voi moittia, ja onko sekään puute, jos joidenkin tarinoiden loppuessa jää odottamaan jatkoa. Kirjassa on muutamia, joista olisi hyvinkin syntynyt laajempiakin kokonaisuuksia. Voipio on kuitenkin katsonut parhaaksi antaa niille tämän muodon.
Toisaalta kirjailija antaa lukijalle arvokkaan mahdollisuuden avata oma mielikuvitus ja keksiä itse lisää.
Lahjakkaan kirjoittajan kertomuksia - sitä ei käy mitenkään kiistäminen.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>