OTS perustettiin vuosisata sitten Oulussa, kun sortokautta eläneet suomalaiset insinöörit olivat huolissaan suomenkielisen teknillisen kirjallisuuden ja koulutuksen puolesta.
Seuran alkuvuosien rooli ei ollut aivan vähäpätöinen, sillä Suomenkielinen teknillinen seura -nimellä aloittanut porukka toimi alkuaikoinaan Oulun kaupungin teknillisenä neuvonantajana.
"Seura oli siis tavallaan nykyisen teknisen keskuksen edeltäjä", OTS:n johtokunnan jäsen
1970-luvulla alkoi seuran uusi aika, kun OTS yhdistyi Oulunlaakson diplomi-insinöörien kanssa.
Seuran hiljaisimpia aikoja olivat 1980-1990-luvut. Vuonna 2003 seuratoiminta aloitettiin uudestaan kymmenen vuoden katkoksen jälkeen.
Seuran toiminta on muuttunut teknisen neuvonantajan roolista epävirallisempaan suuntaan.
"Haluamme edelleen ylläpitää yhdyssidettä tekniikanalan ihmisten välillä ja tukea heidän pyrkimyksiään sekä edistää suomalaisen teknisen kirjallisuuden ja teollisuuden ja talouden kehitystä, mutta hieman epävirallisemmin", Oja sanoo.
Seuralla on tällä hetkellä noin 300 jäsentä. Uusia jäseniä on tänä vuonna tullut noin 30.
OTS:n jäseneksi pääsevät kaikki valmistuneet diplomi-insinöörit ja arkkitehdit.
"Viime vuosina olemme jonkin verran poikenneet jäsenkriteereistä. Seuran toimintaa on haluttu nostaa uuteen tuuleen ottamalla myös opiskelijoita jäseniksi", vielä itsekin opintojaan suorittava Oja kertoo.
Toukuussa Oulun teknillinen seura ylläpitää teekkarihenkeä julkaisemalla vitsilehtisen Vappuviuhka.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>