"Minulla on ollut pehmeä lasku työstä eläkkeelle. Eläkkeellä olen saanut tehdä oikeastaan samanlaista työtä kuin työelämässä aikoinaan. Tämä on eläkeajan elämänmuoto minulle."
Uusheräys on herätysliike samalla tavoin kuten esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuus, mutta se ei kuitenkaan kiellä muilta taivasosuutta. Se on Silvolan mukaan yhteistyöliike, jonka mukaan kristittyjä on muitakin kuin vain uusherännäiset. Myös Kalajoen kristillisen opiston johtokunnan puheenjohtajan tehtävä tuo mukanaan puhetilaisuuksia.
Kirjoittamisessa Silvola tuntee kehittyneensä. Runojen kirjoittaminen on muuttunut pelkistetymmäksi, joka ainoaa sanaa ja välimerkkiä tulee harkittua tarkkaan. Tärkeintä on kirjoittaa kauniisti ja koskettavasti, ei vain huviksi, vaan myös hyödyksi. Kirjoittaminen on painiskelua itsensä, asioiden ja tekstin kanssa. "Kirjoittaminen on hyvin tärkeää minulle - siihen menee eniten aikaa eläkkeellä. Sitä voisi luonnehtia kipinäksi kirjoittaa itseni ja muiden iloksi. On kiva kirjoittaa, jos se koskettaa jotakin."
Silvola ei osaa kuvitella, mikä hänestä olisi tullut ellei olisi lähtenyt lukemaan papiksi. Yksi vaihtoehto oli Raahen seminaari, mutta hän valitsi pitkän kaavan mukaisen opiskelun.
"Nyt katsoen voisi ajatella, että näin sen täytyy olla. Se oli ainoa vaihtoehto."
Silvolan pappisuran aikana kirkko on kokenut suuria muutoksia. Kaikki ihmiset eivät välttämättä ole kaikkiin uudistuksiin tottuneet, raamatun ja virsikirjan uudistusten kohdalla ihmiset vieläkin haraavat vastaan. Tämän päivän kirkko on suurien haasteiden edessä.
Homoseksuaalisuus jakaa kirkkoa, mutta Silvolan mielestä varovaisuus on tässäkin tapauksessa parempi vaihtoehto.
Vieläkin suurempi haaste kirkolle on yleinen vieraantuminen ja irrallisuus. "En oikein ole tyytyväinen omaan kirkkooni, mutta toisaalta kirkolla ei oikein ole aseita. Ainoa, millä kirkko voi operoida, on sana. Ei ihmistä murra, elähdytä tai paranna kuin rakkaus."
Paikallisen seurakunnan kannalta nykyinen kehitys talouden heikentyessä ja seurakuntien kasvaessa on Silvolan mielestä hieman ongelmallista. Seurakuntien on pystyttävä kehityksessä huolehtimaan siitä, että kirkko ei mene liian kauaksi seurakuntalaisista. Kotiseurakunta ja tutut työntekijät varmistavat, että arat ihmiset uskaltavat kääntyä kirkon puoleen hakemaan apua arjessa jaksamiseen.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>