Suomalaista kulttuuria, please

Riitta Siekkinen

LONTOO Kesäkuussa sanomalehti Observerin vaativat lukijat valitsivat Suomen suosituimmaksi eurooppalaiseksi lomakohteekseen, julistaen sen virallisesti uusia virtauksia seuraavaksi hip-paikaksi.

Lukijat noteerasivat myös Helsingin korkealle, kaupungiksi, jonne he matkustavat mieluummin kuin esimerkiksi New Yorkiin, Singaporeen tai Prahaan.

Elokuussa Guardianin matkatoimittaja suositteli Helsinki-artikkelissaan kiireetöntä kävelyä kaupungin kiintoisaan arkkitehtuuriin, ensin Senaatintoria ympäröiville leveille mukulakivikaduille ja sitten lyhyelle sukellukselle taidemaailmaan, nykytaiteen museo Kiasman jännittävään tilajäsentelyyn.

Ei Ikea eikä Alessi

Tästä voi päätellä, että Suomi-kuvan ja ilmeisesti viileiden suomalaisten vetovoima on kuumentumassa Britanniassa.

Hyperaktiivinen tonttujoukko ja kuvitteellinen joulupukki sekä silakat ja villapipot ovat perinteisesti tuttuja Britanniassa, mutta nyt brittipsyykeä vetää puoleensa uusi suomalainen muotoilu ja tyyli: Hackmanin suomalais-kansainväliset keittiövälineet, Iittalan lasit - kuulemma tyylikkäimmät lasit siemailla martinia, Arabian mieleenjäävät tee- ja kahvikupit sekä tietysti Nokian käsipuhelimet, joista Obseverissä kirjoitetaan osuvasti:

"Kuten useimmat skandinaavit, suomalaiset todella muotoilevat. He ovat niin hyviä siinä, että lähes yksi neljästä britistä kuljettaa mukanaan pientä, mutta täydellisesti muotoiltua suomalaista design-esinettä..."

Magneettiset valokuvat

Britannian kuvataiteessa Skandinavia ja Suomi ovat nousevia suosikkeja. Brittitaide ja YBA (nuoret brittitaiteilijat) ovat surffanneet aallonharjalla Damien Hirstin ja Tracey Eminin johdolla jo runsaat viisi vuotta, mutta tänä vuonna kuvataiteen asiantuntijat ovat alkaneet osoittaa sormillaan Skandinaviaan ja Berliiniin uusina energiakeskuksina.

Kuluneena vuonna eniten vientienergiaa sisälsi suomalainen valokuvaus. Rohkeaksi tiennäyttäjäksi ryhtyi syys-marraskuussa uusi, Keski-Englantiin perustettu maailmanluokan taidemuseo The New Art Gallery Walsall.

Elina Brotheruksen, Marjaana Kellan, Ola Kolehmaisen, Andrei Lajusen ja Jyrki Parantaisen installaatiovalokuvat olivat esillä sen Magneettinen pohjoinen -näyttelyssä. Ennakkotietojen mukaan Elina Brotherus, 29 on myös ehdokkaana Citigroup Private Bank -palkintoon, jonka arvostettu Photographers' Gallery jakaa helmikuussa.

Poikkeuksena menestystarinassa ovat luontokuvaajamme. Heidät palkitaan yleensä alansa laajimmassa, Lontoon luonnonhistorian museon Vuoden luontokuvaaja -koitoksissa, mutta nyt he jäivät sijoituksetta.

Ilmeisesti vedenalaiskuvaus, joka niittää palkintoja ja leviää parhaillaan BBC:n Blue Planet (Sininen planeetta) tv-ohjelman muodossa, on vasta tarttumassa suomalaiskuvaajiin.

Toisaalta, runsaasti palkintoja menee vuosittain kuville, jotka esittävät meillä viihtyviä, mutta Brittein Saarilla harvinaiseksi käyneitä eläinlajeja kuten punaorava, majava (0), susi(0), näätä, hilleri, saukko, päästäinen, ruskeakarhu (0), ilves (0) ja hirvi (0).

Tanssin maihinnousu

Kesällä järjestetty tanssi- ja performanssitapahtuma Race to the Finnish toi Lontooseen ensimmäisen kerran parasta nykytanssiamme korkean profiilin sesonkina. Jo oli aikakin. Susanna Leinonen, Tommi Kitti, Jyrki Karttunen, Kenneth Kvarnström, Tero Saarinen & Company Toothpick esittivät niin kadehdittavan tuoreita koreografioita, että on vaikea kuvitella aikaa, jolloin tanssiopiskelijamme tunsivat matkustavansa jälkijunassa.

Tämä oli iso maihinnousu suomalaistanssille ja brittien hehkutuksesta päätellen he haluavat lisää, tapahtui se sitten omana festivaalinaan kuten nyt tai jossain uudessa muodossa.

Pepe Delux ja Lindberg

Suomalaismuusikkojen vaikutus on tunnettu yli Euroopan tänä vuonna. Darude vakuutti Ibizalla ja Pan Sonic oli esiintymässä Barry Adamsonin kanssa Islannissa. Pepe Deluxin musiikki mainostaa tällä hetkellä farmarihousuja Britanniassa ja Flaming Sideburns raivaa tietä maailmanlaajuisen garage rock and rollin elpymiselle.

Magnus Lindberg, 43 ja Esa-Pekka Salonen, 43 eivät ole yhtä tunnettuja Britanniassa kuin John Taverner tai Simon Rattle, mutta ei Lindbergkään ole aivan outo briteille. Hänhän ohjasi Meltdown-festivaalin Lontoossa 1980-luvulla.

Nyt Lindberg ja Salonen ovat ohjelmoineet nykymusiikin festivaalin Related Rocks, johon on reagoitu positiivisesti Lontoon South Bankillä marras-joulukuussa. Kaksiosainen festivaali - toinen osa tulee helmikuussa - esittää Lindbergin sävellyksiä ja häneen vaikuttaneita 1900-luvun klassikoita. Myös loistavan Kaija Saariahon tiivistunnelmainen konserttisarja löysi yleisönsä. Se esitettiin lähes täydelle salille South Bankin Queen Elizabeth Hallissa marraskuussa ja lähti sitten kaupunkikiertueelle.

Uutta Helsinkiä. Kiasma kiehtoo brittimatkailijoita.

Tiennäyttäjä. Tänä vuonna Walsallin uusi taidemuseo esitti suomalaisvalokuvia.

Citigroup Private Bank -palkintoehdokas. Elina Brotheruksen Horisontti 6, sarjasta Uusi maalaus.

Ihmeellinen musiikki-Oulu

Esko Aho

OULU Suomen maineen kohottaminen Brittein saarilla ei ole ollut vain taiteemme nimimiesten- ja naisten varassa. Myös Oulun musiikkielämä on hiljattain nostettu myönteiseksi esimerkiksi.

Guardian-lehdessä Geoffrey Wheatcroft kirjoitti 30.11. ylistävään sävyyn Suomen kulttuurielämästä, ja siinä sivussa oman osansa kehuista sai pohjoinen musiikkikeskus.

Arvattavasti Oulua koskevat yleistiedot ovat lähtöisin Financial Times -lehden johtavalta musiikkitoimittajalta, joka taannoin pistäytyi Oulussa katsomassa Madetojan Juha-oopperan.

”Ympäri Suomen sijaitsee tusina konservatorio-lukioita. Oulussa, jossa 1 300 oppilaalle opetetaan musiikin ohella tavanomaisia akateemisia oppiaineita, on käytössä myös koko seutukuntaa hyödyttävä konserttisali, urut, kolme Steinway-konserttiflyygeliä ja moderni äänitysstudio. Tämä Etonin ja Menuhin-koulun risteytys on valtion ylläpitämä keskiasteen oppilaitos, joka palvelee 100 000 asukkaan teollisuuskaupungin tarpeita.”

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva