Nyt, 20 vuotta myöhemmin

Klassikkopokkari

Kirsti Simonsuuri: Pohjoinen yökirja. Seven-sarja. Otava.

Muistatteko mylläkän, joka syntyi Oulussa, kun Kirsti Simonsuuren Pohjoinen yökirja ilmestyi?

Siitä on nyt kulunut 20 vuotta. Otava otti kirjasta hyvissä ajoin uuden painoksen, joka on ilmestynyt Seven-pokkarisarjassa.

Uutta tekstiä Pohjoisen yökirjan pokkarilaitoksessa ovat Simonsuuren omat jälkisanat, joista yhä kuultaa hämmästys kirjan syksyllä 1981 synnyttäneestä kirjasodasta. Hän arvelee kohun erääksi aiheuttajaksi Uudessa Suomessa ilmestynyttä haastatteluaan. Sen teki alunperin oululainen ja tuon ajan Oulun hyvin tuntenut Osmo Lahdenperä, nykyiseltä nimeltään Johan Lahdenperä, Kalevan lukijoille tuttu kirjallisuuskriitikkonamme.

Haastattelun kolme vuotta Oulussa työskennellyt kirjallisuuden professori oli antanut juuri ollessaan lähdössä takaisin Englantiin. Hän seurasi synnyttämäänsä mylläkkää hieman sivusta. Olotila vaihteli kauhun ja naurun rajamailla läikähteleväksi hämmästykseksi, kun hän luki kirjaansa liittyneitä juttuja, joita kustantaja hänelle Lontooseen lähetti.

Tärkeämpi syy Pohjoisen yökirjan synnyttämälle kohulle kuin Uuden Suomen haastattelu oli Simonsuuren mielestä kuitenkin se, että kaikelle tälle kuohunnalle oli olemassa tilaus tuona ajankohtana siinä Suomessa ja niissä piireissä, joita teemat koskettivat silloin ja koskettavat nyt.

Uudella vuosituhannella kirjansa vastaanottoa analysoiva Simonsuuri tunnustaa olleensa hämmentynyt: ”Teos oli pudonnut sellaiseen odotushorisonttiin josta minulla ei ollut mitään käsitystä.”

Simonsuuren kirjahan muodostui Danten tapaan kolmestakymmenestä kolmesta laulusta tai paremminkin 33 päivän tunnoista, jotka liittyivät oululaisen elämänmenon tarkkailuun. Kukin päivä oli itsenäinen esseemäinen kertomus. Osaan kertomuksista sisältyi runoja, johonkin pieni näytelmä.

Merkilliseltä kahden vuosikymmenen takaisessa kohussa tuntui jo silloin sekin, että osan kirjansa materiaalista Simonsuuri oli jo aiemmin julkaissut Kalevan kulttuuriosaston kolumneina ja kirjan runoja Kaltiossa ilman pienimpiäkään merkkejä minkäänlaisesta antipatiasta noita sivistyneitä esseitä kohtaan.

Kirsti Simonsuuri itse määrittelee kirjansa fiktiiviseksi matkakertomukseksi. Hän tunnustaa ottaneensa valtavan riskin tullessaan 1970-luvun maailmoja syleilevästä Lontoon ja Cambridgen ilmapiiristä vuoden 1978 tammikuussa Ouluun, jota ei tuntenut entuudestaan lainkaan.

Englannin vuosina hänelle oli kehittynyt romanttinen tunne, johon kuului kaipuu päästä tutkimusmatkalle jonnekin alkuperäiseen, autiuteen ja autiomaahan. Oulussa hän kuitenkin huomasi heti, ettei Oulu ole sen kaukaisempaa pohjolaa, ultima thulea, kuin muukaan Suomi.

Kirjoittaessaan Pohjoisen yökirjan Kirsti Simonsuuri sanoo avanneensa siinä itseään tavalla, joka oli hänelle silloin uutta eli fiktiivisyyden verhon takaa. Hän sanoo uskoneensa sekä silloin että nyt siihen, että fiktio porautuu terävämmin kuin historia todellisuuden luonteeseen.

Kuten porautuikin ja tuotti jopa väitöskirjan muusta materiaalista puhumattakaan. Väitöskirjan, Odysseia Ouluun, kirjoitti Taru Väyrynen vuonna 1999. Tuota väitöskirjaa kommentoidessaan Kirsti Simonsuuri huomauttaa, että kirjallinen ja poliittinen valtaeliitti kävi sotaa osittain myös keskenään Pohjoisen yökirjan kautta.

Kaisu Mikkola

arkisto

Siitä on 20 vuotta. Kirsti Simonsuuri vuonna 1981, jolloin Pohjoinen yökirja ilmestyi.

Artikkelin lähde Kaleva