Viisaat lampaat jättivät jouluseimen

Kaisu Mikkola

HELSINKI Hailuodon tytön Inka Niemisen pitkäsäärisistä lampaista viisain on se valkea, joka on asettautunut hillitysti Suomen Kuvanveistäjäliiton nimikkogallerian ikkunan ääreen tarkkailemaan urbaanin levollisesti ohi virtaavaa liikennettä.

Tuossa kipsistä, puusta, tekoturkiksesta, mehiläisvahasta ja parafiinista kootussa eläimessä piilee samaa filosofista ja yksilöllistä viisautta mikä on ominaista ikkunalaudoilla istuville kissoille.

Suurin osa lampaista tulee uteliaana ja kohteliaana laumana vastaan Sculptorin ovella ja virittää katsojan iloiseen ilmeeseen heti kättelyssä. Positiivisen vireen aiheuttamiseen riittää viisi mustaa ja seitsemän valkeaa lammasta.

Ne ovat peruslampaita, ja sellainen varmaan olisi laumasta yksilöksi erkaantunut ikkunasta katselijakin, mutta sommittelu ja käyttötarkoitus tuntuu muuttavan teosten ja teosryhmien henkeä.

Oma maailmansa on mustien lampaiden pimeä perähuone: siellä neljä lammasta seurustelee keskenään otsalamppujen loisteessa. Lamppujen johdot saavat ne vielä näyttämään siltä kuin ne olisivat lieassa. Ehkä joku on tuonut ne iltakävelylle ja päästänyt ne rupattelemaan keskenään vaikkapa Tytyrin kaivoksesta, jossa ne viime kesänä esiintyivät.

Niemisen lampaat hallitsevat Sculptorin tiloja joulukuun loppuun saakka ja vaikuttavat siltä kuin olisivat lähteneet Etelärantaan käpälämäkeen muuta kaupunkia lavastavista jouluseimistä. Meneillään on nimittäin loppiaiseen saakka kaikkialle keskustaan levittäytynyt eri maiden jouluseimien näyttely.

Näyttelyn kruunaa Helsinkiseimi, jonka krakovalaiset ovat tehneet. Sitä voi vapaasti mennä ihailemaan tai kummastelemaan sen vapaamuotoisen koristeellista tulkintaa Helsingin tuomiokirkosta. Jos nimittäin uskaltaa, paikka kun on World Trade Center, jollainen sijaitsee Helsingissäkin.

Metallireliefejä

Pohjoissuomalaista tuulahdusta vielä tänään tarjoaa oululaisen Moosa Myllykankaan näyttely Galleria Be´19:ssa Uudenmaankadulla, jossa Myllykankaan metallireliefejä on esillä Carita Savolaisen akvarellien kanssa.

Metallisilmät ja metalliset pitsikehikot yhdessä akvarellikukkien kanssa muodostavat vakavan ja melko vaimean kokonaisuuden tämän hetken näyttävässä ja iloisessa näyttelytarjonnassa.

Etenkin Rikhardinkadun Bakeliittibambissa, joka sattuu mukavasti kävelyreitille matkalla Niemisen näyttelystä Myllykankaan teosten pariin, on elämyksellistä vaikkapa vain piipahtaa.

Toisella puolella Johanna Kiivaskoski on synnyttänyt suorastaan hurmion hienoilla ekologisilla silueteillaan: suurten puiden kuten isopoppelin ja metsälehmuksen lehdistä hän on leikannut hienoja miniatyyritaideteoksia, joissa esiintyvät kuusipeurat, kuu paistaa heleästi, villisianporsas juoksee tai konna lepäilee varvikossa. Vahvasti suomalainen taiteilija kykenee tuomaan viestin jostakin kaukaa, mikä voi tarkoittaa myös menneisyyttämme.

Toinen Bakeliittibambin näyttely on niin erilainen kuin olla voi mutta se täydentää herkullisesti Kiivaskoskea. Sirkka Könönen on järjestänyt kakkutarjoilut. Se tarkoittaa, että näyttelytila on täynnä lähinnä vaaleanpunaiseen sävytettyjä monikerroksisia täytekakkuja, joita ei ole tarkoitettu syötäviksi.

Esimerkiksi Imelda-niminen komistus on saanut koristeikseen barbikenkiä ja kaunista Kursk-kakkua ornamentoivat simpukankuoret ja muut valtameren pohjaan liittyvät asiat. Ihanuus ja kriittisyys on vatkattu samaan taikinaan, ja se tekee koko snobistisesta kitschista ideansa ammentavasta näyttelystä kirjaimellisesti kamalan ihanan.

Bakeliittibambin näyttelyt päättyvät ennen joulua.

kaisu mikkola

Moosa Myllykangasta näyttävimmillään. Kuningattaret S ja E sekä prinsessa D Galleria Be' 19:ssä vielä tänään.

kaisu mikkola

Pois laumasta. Lampaat katselevat Eteläsataman maisemaa.

kaisu mikkola

Mustaa ja valkeaa. Inka Niemisen lampaat Sculptorissa 30.12. saakka.

Artikkelin lähde Kaleva