Saastunutta maata riittää

Kaikkien epäilyttävien alueiden puhdistaminen vie miljardeja

Anu Vertanen

OULU Maaperän saastuminen on yhä mittava ongelma Suomessa. Vaikka maassa on kunnostettu joitakin satoja alueita vuosittain, on epäilyksen alla edelleen noin 20 000 mahdollista saastunutta maa-aluetta.

”Muihin maihin verrattuna meidän tilanteemme ei ole kuitenkaan erityisen paha”, summaa Maaperän tutkimus ja kunnostus yhdistyksen puheenjohtaja Ari Seppänen.

Ympäristökeskuksessa ylitarkastajana työskentelevä Seppänen kertoo, että näistä 20 000 alueesta noin 10 prosenttia on tutkittu. Monia ei ole edes aihetta puhdistaa, mutta jokainen tapaus on tutkittava.

”Ongelmia on alueilla, joissa on ollut teollista toimintaa. Ne ovat samoja alueita, joiden läheisyydessä nyt eletään”, hän kuvailee.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksella on tiedossa tuhatkunta epäilyttävää aluetta, joista valtaosa on vielä tutkimatta.

”Osassa näitä alueita on edelleen toimintoja käynnissä. Tyypillisimpiä tapauksia ovat tällä hetkellä huoltoasemat, joita puhdistetaan muutostöiden yhteydessä”, valottaa suunnittelija Tarja Savela.

”Meillä ei onneksi enää ole jäljellä kunnostamattomia kaatopaikkoja tai sahoja. Ongelmat ovat yksittäisiä ja puhdistamiseen ryhdytään yleensä vapaaehtoisesti.”

Savela ei muista yhtään tapausta, jossa puhdistamiseen olisi jouduttu määräämään. Kuntia he ovat patistelleet.

Kainuussa epäilyksen alla on tällä hetkellä reilut 300 aluetta, ja noin 30 alueelta saastunut maaperä on jo puhdistettu.

”Sahat, kyllästämöt ja pohjavesialueiden kaatopaikat ovat ongelmallisia. Suurin urakkamme on nyt Petäisenniskan kyllästämöalue, jossa maa on laajalti saastunutta”, kertoo ympäristögeologi Heikki Kovalainen Kainuun ympäristökeskuksesta.

Suuret rahat kyseessä

Saastuneen maaperän aiheuttamaa ongelmaa paisuttaa puhdistamisen kalleus. Seppäsen mukaan valtio on satsannut viime vuosina noin 35 miljoonaa markkaa vuosittain alueiden puhdistamiseen ja toinen mokoma on tullut kunnilta. Kun mukaan otetaan vielä yksityiset kulut, summa nousee jo lähelle 200 miljoonaa markkaa vuodessa.

”Kaikkien alueiden puhdistaminen vaatii 6-8 miljardia markkaa seuraavien 20 vuoden aikana”, laskee Seppänen.

Hän kuitenkin korostaa, että summia heiluttelevat muutamat yksittäiset tapaukset. Esimerkiksi Helsingin Toukolanrannan puhdistaminen asuinalueeksi maksaa jo yksinään 80 miljoonaa markkaa. Entisen teollisuusalueen pinta-ala on 100 hehtaaria.

Taajamien ongelma

Maaperän saastuminen juontaa juurensa teollistumisen ja kaupungistumisen alkamiseen. Oma syynsä on myös retuperällä olleessa jätehuollossa.

”Valoisaa on, että sotien aikana rintamalinjat eivät olleet syvällä Suomen alueella eikä maahan tullut miehitysjoukkoja. Nämä seikat ovat luoneet Keski-Euroopassa monia pulmia”, toteaa Seppänen.

Eniten ongelmia ilmenee tällä hetkellä kasvavissa taajamissa, joissa vanhaa teollisuusaluetta otetaan asutukseen. ”Saastuneita teollisuusalueita on jokaisessa keskuskaupungissa ja ne tarvitsevat jossain vaiheessa lisää asuttavaa pinta-alaa”, kuittaa Seppänen.

”Voidaan kysyä sitäkin, ovatko kaikki nykyiset rakennukset turvallisia? Monia on rakennettu sellaisena aikana, jolloin maaperän mahdollista saastumista alueella ei vielä osattu ottaa huomioon”, hän kysyy.

”Pahimmissa tapauksissa jo rakennettua asutusta on jouduttu purkamaan. Toisaalta nykyään nämä asiat osataan huomioida paremmin, mahdolliset ongelmat selvitetään ja maa-aines puhdistetaan jo ennen rakentamista.”

Vaikka nyt korjataankin lähinnä vanhoja laiminlyöntejä, mahtuu joukkoon aina jokusia uusiakin.

”Periaatteessahan uusia saastuneita alueita ei enää pitäisi syntyä, mutta piittaamattomuus ja vahingot vaikuttavat tilanteeseen aina”, toteaa Seppänen.

Hän kuitenkin kiittelee ihmisten asenteissa tapahtuneita muutoksia: puhdas ympäristö nähdään yritysten imagona ja asukkaat pitävät puhtautta arvossaan. Suurin ansion on lain velvotteilla, jotka vaativat ettei maaperä saa pilaantua.

Monia aineita ja erilaisia ympäristöjä

Maan saastuminen on ihmisille vaarallista sekä suoraan että saastuttaessaan pohjavesiä. ”Tässä onkin kyse pelkästään ihmisen terveydestä. Saastuneet alueet aiheuttavat ongelmia pitkällä aikavälillä.”

Akuutteja ongelmia on alueilla, joissa maasta pääsee haitallista ainetta pölynä, kaasuna tai kosketuksen välityksellä. Yleisiä ovat olleet esimerkiksi ampumaratojen lyijypitoisuudet, sahoilla käytetyt kloorifenolit, romualueiden raskasmetallit sekä erilaiset öljy-yhdisteet.

”Jos esimerkiksi pohjavesi pääsee pilaantumaan, tapaus on kiireellinen. Erämaa-alueilla saastuneen maaperän puhdistaminen ei ole niin kiireellistä - monesti riittää, kun aluetta seurataan. Erilaisia alueita, niillä olleita toimintoja ja aineita kuitenkin riittää hyvin paljon”, kuvailee Seppänen.

Maaperän puhdistaminen on ensi sijaisesti maanomistajan asia. Niin sanotuilla isännättömillä alueilla niiden puhdistamisesta vastaavat kunnat ja valtio.

Maan vaihto viivästyttää Taka-Lyöttyä

OULU Karjasillan eteläisen alikulun kohdan entisen huoltamon saastunut maaperä on hieman viivästyttänyt Taka-Lyötyn alueen kunnallistekniikan valmistumista, mutta työt jatkuvat. Huoltamo on saastuttanut aikoinaan maata noin 240 neliön alalta. Niinpä maita on pitänyt vaihtaa kahdesta eri kohdasta.

”Ei tässä ole suuresta asiasta kyse, eikä tämä itse Caritaksen rakentamista viivästytä, mutta haluamme hoitaa tilanteen varman päälle”, huomauttaa rakennuttajavalvoja Esko Niskala Oulun kaupungin teknisestä keskuksesta.

Entisen Shell-huoltamon jäljiltä on maasta löytynyt neljä hylättyä öljysäiliötä, jotka on aikoinaan peitetty hiekalla. Nyt nuo säiliöt on nostettu ylös. Puhdistustyöt saadaan valmiiksi ilmeisesti jouluun mennessä.

Maan puhdistamisesta syntyvät kulut jäävät kaupungin maksettaviksi. Saastunut maa kuljetetaan Ruskon kaatopaikalle jatkotoimia varten. (AV)

Artikkelin lähde Kaleva